s%C3%A4hk%C3%B6linjat.jpgMiltei puolitoista vuotta sitten aloitin projektini, henkilökohtaisen hyppäykseni uuteen maailmaan. Nyt on aika laittaa projekti hyllylle ja ottaa jälleen uusi askel työurallani. Seuraavan vuoden verran vastaan Etelä-Suomen koulutuksista. Osittain se on tästä hankkeesta tuttua työtä, jota laajennan nyt vain kauemmas. Tämä on hyvä juttu.

Mutta mitä olen saanut aikaan?

Merkittävin asia lienee se, että kun aloitin työni taloudelliset asiat nähtiin tärkeinä, mutta vain osana työtä, eikä monikaan kokenut, että lisäkoulutukselle olisi tarvetta. Sittemmin tarve on kävellyt vastaan. Yhteistyötä tekevät ihmiset ovat alkaneet epävirallisesti raportoida, että eri työyksiköissä on ruvennut pyytämään lisää talousalan koulutusta. Tästä en voi ottaa kiitosta vain itselleni, koska yleinen puhe on ollut puolellani. Työnantajani tekemä kova mediatyö sekä yleinen huoli kotitalouksien velkaantumisesta ovat puhuneet puolestani. Silti ennen kesälomalle jääntiäni iloitsin, kun yhtäkkiä olin huoneessa, jossa huomasin, että minuun iski kateus, kun muut huoneessa olijat puhuivatkin minun teemoillani mainostaen minun työtäni omanani. Kateuden jälkeen iski into: En ole enää yksin.

Muutamat yksittäiset hankeosat ovat menneet eteenpäin. Osa jumittaa yhä. Osa on käynnissä vielä. Osan saan valmiiksi ja osa pitää jättämään hankkeen toista mahdollista osaa. Oppimiskäyräni on noussut vauhdilla, mutta vielä kovempaa on ollut henkilökohtainen kehittymiskäyräni. Kiitos työnohjauksen, jonka avulla sain kiinni sisäisistä demoneistani. Toki oppiessa ja kehittyessä huomaa, että itsessä olisi vielä järkyttävästi petrattavaa, mutta tällä mennään. Kiivaalla itsekritiikillä saan vaan itseni lannistumaan.

Joten aika laittaa pakettiin se, mikä on laitettavissa! Ja kohti uutta, mitä se taas lieneekään!