katajanokan%20piha.jpgMinulla on ihanteellinen työtilanne. Olen saanut upean tehtävän, jossa minulla on lähes rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseäni. Minulla ei ole juurikaan raportointivastuuta, läpinäkyvyysvaadetta eikä suurta saavutusvaadetta. Minulle on sanottu, että minulla vapaat kädet toteuttaa tavoitetta. Tiedän olevani äärimmäisen upeassa tilanteessa. Vahvuuteni on vain siintä, että olen oppinut selviytymään niukalla ja tekemään minimistä parhaan.

Kysymyksiäni tällä hetkellä ovatkin se, että mitä minä sitten oikeen teen. Koska mieleni tarvitsee rajoja, yritän etsiä niitä. Yritän sulkea avointa porttia, jotta sietäisin avaruutta, joka mielessäni vallitsee.

Nyt olen ollut kolme päivää oppimassa työyhteisöni toimintakulttuuria, itse toimintaa ja saamassa virikkeitä omaan työhöni. Kateus olkoon voimavarani. Olen päättänyt kadehtimalla, kopioimalla ja utelemalla päästä pidemmälle. Toki yritän leikkiä pirteämpää ja positiivisempaa kuin näinä päivinä oikeasti olen ollut. Kaipaan tiimiä, jonka kanssa ideoida ja toteuttaa.

Keskiviikkona kehitimme ja vaikutimme. Täytyy sanoa, että osa toiminnasta meni ohi. Sain vielä sihteerinakin, enkä tyystin ymmärrä, mitä johtopäätöksiä minun tulee kirjata. Täytyy palata tähän maanantaina. Hyvä, selkeä tehtävä. Tykkään siitä.

Torstaina olin kuuden palaverin ja yhden koulutuksen päivä. Työtunteja tuli vähemmän kuin arjessa, mutta tietoa yritän nyt koota. Onneksi on tämä matka ja tämä julkinen päiväkirja. Kirjoitan ylös tunteita, jotta pääsen myös kiinni  niihin asioihin, jota muistioihin kirjoitin. Kiire oli ensimmäiseen palaveriin, jossa en ihan osannut hyödyntää täysin asiantuntija osaamista. En olltu riittävästi tutustunut hänen aihealueeseensa etukäteen, joten osa tapaamisesta meni ohi. Seuraava viestinnän palaveri oli ihanan yksinkertainen ja tehtävän tekemistä. Saimme sen tehtyä.

Sitten aloitin utelun ja kateuden. Menin isomman projektin kimppuun. Oli kiva kuulla sitä ideointia ja pohdiskelua, mitä he olivat tehneet. Hieman harmitti, että heidän pidemmässä ja perusteellisemmassa hankkeessaan olisi kohtia, joihin olisi mukava tulla mukaan ja hyödyntää paremmin, mutta aikataulutus ei aivan kohtaa. Kun minulla tulee olla valmista, ovat he vasta puolivälissä. Onneksi he ovat innokkaasti ottamassa minua myös mukaan suunnitteluun. Ehkä voin hyödyntää heitä työssäni kuitenkin. Samalla sovin osahankkeen esittelyn, joka lounaan jälkeen käytiin läpi. Palvelumuotoilijan ammattitaitoa hyödynsin kyllä ilolla! Toivottavasti hän jakaa osaamistaan jatkossakin!

Sitten oli nopea palaveri, jossa halusin osallistua viestintätiimiin. Saa nähdä toteutuuko se. Mutta jotta olisin keskiössä tiedon kulussa, jotta oppisin paljon ja saisin sitä ajatusta, mihin omaa työtäni vien, osallistun tällaisiin kokoaviin ryhmiin mielelläni. Viimeisenä oli tämän-blogin-henkinen-avautuminen kollegahankkeen vetäjälle. Se teki hyvää. Hän myös hyvin selvensi, että vaatimukset hankettani kohtaan ovat hyvin paljon matalammat, joten hienoa kirjallista ilmaisua ei tarvita.

Lopulta oli hyvin informatiivinen koulutus. Iloitsen siitä, että tässä työssä ollaan niin innostuneita. Ristiriitoja löytyy, mutta niitä on jokaisessa työpaikassa ja aina ollaan vähän mustasukkaisia toisten saamasta huomiosta. Silti yhteinen kehittäminen on mielessä ja innokasta.

Tänään olikin huippupäivä. On mahtavaa, että saa kuulua laajennettuun johtoryhmään. Näköalapaikka on aivan valtava. Opin tänään niin paljon uutta ja lisäksi havaitsin, kuinka saman työn eri osa-alueilla tehdään niin monipuolisen laajasti ihmisiä auttavaa työtä, että! Ja lisäksi tarve toistemme työlle on mittaamaton. Tarvistemme konkretiaa ja tarvitsemme tätä höttöpuolta. Molemmat hyötyvät toisistaan!

Opin: Kolme päivää tiivistä asiaa on aika rankkaa vailla vakituista asuntoa.

Iloitsin: Hyvästä vastaanotosta ja siitä, että mikään ei ole mahdotonta.

Pelkään: Olla yksin.

Tavoite: Tehdä parhaani. Istua alas/ seistä ja tehdä työni. Asia kerrallaan tai no, pari asiaa kerrallaan.

Näin: Millan, Tuomaksen, Janin, Marian, Helin, Leenan, Mian ja Essin. Sekä ihanan aviomieheni.

Koin: Uimisen kauppatorilla ja meressä.

Surin: Jouduin tuottamaan ystävälleni pettymyksen, kun en voinutkaan lupautua yhteiseen reissuun.

Toivon: Ystävyytemme löytää uusia kohtaamishetkiä ja ajankohtia reissuun.