On suunnitteilla taas uusi matka. Nyt olisi tarkoitus päästä kunnolla Euroopasta pois, kun Egypti on kuitenkin niin lähellä ja kulttuurimme kehto. Mutta todella pitkän lennon päähän. Sinne tahdomme. Siinä on kuitenkin pieni mutta. Onneksi pieni vain. Minun pitää elää koko kevät tosi pienellä viikkobudjetilla. Mikä tarkoittaa:

  • kahvilassa istumisen vähentämistä lähes nollaan
  • hullunhalpojenpäivien kiertämistä kaukaa
  • töissä olemista tosi pitkään
  • eväiden tekemistä (mikä on joskus taistelun takana, kumpi ne jämäruuat saa...)
  • lounastaukojen viettämistä ankeissa kahvihuoneissa tai bussissa
  • ystävien karttamista (koska se useimmiten tietää kahvilassa istumista)
  • omituista huokailua vaate-, kenkä- ja laukkukauppojen ulkopuolella
  • kummilasten karttamista (jotain pientä kivaa on kuitenkin kiva antaa)
  • kirjakauppojen ja levyhyllyjen ihailua kiikareiden välityksellä
  • jumisten karttamista (kehtaako olla antamatta mitään todella kärsiville)
  • kaikkien katalogien ja lehtien lukemattomuutta, koska ne lisäävät halua tehdä sisustuksellisia muutoksia
  • polkupyöräilyä ja jumpassa käyntiä usein
  • teeveen katselua (ja murehtimista, mistä rahat digiboksiin...)
  • kirjoittelua koneella (lähinnä myös koulutehtäviä)

Osa näistä asioista on naurettavia. Ja ennen kaikkea kertovat siitä, kuinka rahalla saa ja mopolla pääsee. Eli olen oppinut rahalla tuottamaan itselleni elämyksiä, mikä on inhottavaa! Tämä on todellinen opetus ja lopussa toivottavasti kiitos seisoo. Ja lento lähtee.