dkn%20piha%20eri%20versio.jpgTyöhuoneeni on ihanassa vanhassa talossa, jossa on töistä parikymmentä ihmistä. Näistä suurin osa on naisia, joiden nauru on ihanaa ja kovaäänistä. Tämän pohjalta projektisuunnitelman kirjoittaminen ei ole edennyt aivan suunnitelmieni mukaan. Huoneeni on suloinen, mutta ilma tuntuu siitä loppuvan, jos ovea pitää kiinni. Tämä yhdistelmä on tarkoittanut sitä, että kirjoittamisrauhaa ei ole ollut. Tämän myötä päätin kokeilla jotain radikaalia ja jäin kotiin.

Yllättäen kotiinjääminen olikin oikea kurillinen rykäisy. Klo 8 minulla oli kone auki ja olin valmiina kirjoittamaan. Klo 16.00 lopetin kiltisti. Oikeasti kirjasin itselleni lopetusajaksi 15.51, koska lounastauolla tapahtui pieni makarooniylläri. Huomaa: Ota aina kiinni avonaisen makaroonipussin avonaisesta päästä kiinni.

Itse kirjoittaminen sujui lähes yhtä vaikeasti kotona. Kirjoittaminen on helppoa, kun tietää, mitä kirjoittaa. Vaikka olen ollut kohta kuukauden projektissani, niin silti vielä tuo tapa, 'henki', jolla kirjoittaa ei ole hyppysissä. Pitää miettiä suuntaa ja muotoa. Lisäksi oma tekstini kuulostaa typeriltä sanoilta ja jatkuvalta toistolta. Loppupäivästä, kun kirjoittaminen alkoi sujua, otinkin asenteen, että kirjoitan kuin puhuisin. Myöhemmin voi viilata tekstiä lähemmäs tekstikieltä.

Puolen päivän aikaan nuorimmainen tuli kotiin. Hieman olimme molemmat pettyneitä, kun emme saaneetkaan olla rauhassa kotona. Vaikka hän alkoi kuulokkeet-korvilla-pelin-pelaamisen, niin silti jotenkin itse rauhotuin. Etsin itselleni uuden työskentelypaikan ja näkökulman vaihto auttoi. Lopulta työpäivä loppui liian lyhyeen. Sain yhteydenottoideoita ja aloin kirjoittamaan sähköposteja yhteistyökumppaneille. Sanoisin, että rauhassa työhön keskittyminen auttoi. Taidan pitää etäpäivän joskus toistekin!