IMG_3507.jpgTuli perjantai. Torstai oli sellainen tykityspäivä, josta nautin. Kollegani "Asta" tuli käymään ja yhdessä pohdimme molempien omia hankkeita. Astan kokemus on erityisesti projekteissa, jossa oma osaamiseni on heikkoa. Tuntuu, että kaipaan juuri jonkilaista roolimallia siihen, millaista on olla projektikoordinaattori. Aiemmin olen tehnyt vankkaa perustyötä, jossa työ kävelee eteeni halusin tai en. Yleensä halusin. Nyt uuden luominen, uudessa roolissa toimiminen ja profiilin nostattaminen ovat uudenlainen osa uutta työtäni.

Sain minä myös ihan konkretiaa. Sain ennen kaikkea kirjan, josta olen jo nyt löytänyt monia viisauksia. Sekä viisauden, että tarvitsen itselleni työrukkasen, jonka kanssa saan hanketta miettiä. Tätä täytyy työstää.

Mutta tänään, kun eilisen langanpätkiä oli tarjolla kuin mummoni ryijyssä, oli vaikea saada työstä mitään otetta. Olin vielä päättänyt tehdä pitemmän päivän, jotta saisin projektisuunnitelmaa rauhassa eteenpäin. Päivän lopputulemana onkin, että monta langanpäätä aloitin tai jatkoin. Tuli tarve myös kirjoittaa tännen päiväni aikaansaannokset, ettei päivä tuntuisi turhalta. Kun ei saa mitään valmiiksi, tuntuu, ettei tehnytkään mitään.

Itse asiassa, kun talo tyhjeni ja huone Piu-vempeleen ansiosta viileni, niin olenkin ollut iltapäivän yllättävän tuottelias ja innovatiivinen. Se tuntuu hyvältä.

Pohdinnaksi tältä viikolta on jäänyt:
Ole kuin mies. Ei nekään stressaa mistään.
Älä ole niin ankara itsellesi.
Ajattele, että on monia alisuoriutujia, jotka eivät yhtään murehdi siitä.