Ennen sukellusta

No olihan siitä edellisestä kerrasta aikaa. Myönnetään. Jännitti jo sukelluskeskukseen meneminen. Aluksi piti mennä yhdessä miesystäväni kanssa, mutta influenssa söi tällaiset suunnitelmat. Piti siis ihan yksin uskaltaa astua märkään ja neopreenilta tuoksuvaan toimistoon.

Koska loma läheni loppuaan ei vaihtoehtoja sukellukselle ollut monta. Illan sukellus oli syvä ja seuraavana aamuna hylylle. Tiedättehän hylkypelkoni... Koska edellisestä kerrasta oli kulunut jo liiaksi aikaa, päätin tehdä max 18m sukelluksen ja hylky oli pakko valita. Pitkin hampain suostuivat minut ottamaan, vaikka vakuutin taitojeni olevan kunnossa. Olihan ne?

Seuraavana päivänä saavuin sukelluskeskukselle kamojeni kanssa ja heppu esitteli minulle vuokrakamojen paikat. Täytyy myöntää, että olin jännittynyt ja hermostunut, mikä tietysti aiheuttaa rehvakkuutta ja käsien tärinää. Itsellenikin yllätykseni sain kamat kasaan näppärästi. Suomalainen nainen auttoi puvun vetskarin ilman, että koko päivän aikana paljasti olevansa suomalainen... Sain parikseni puolalaisen naisen, jonka nimi oli minulle liian vaikea, ja hänellä oli sukelluksia alla 16. Varmuus alkoi palata hyvin sujuneen alun, oman konkariuteni ja briiffauksen tuoman tuttuuden tunteen myötä.

Epävarmuus sen sijaan kasvoi, kun kouluttaja meni toiseen huoneeseen huutamaan englanniksi, ettei minua voinut ottaa mukaan liian pitkän tauon ja hänen oppilaidensa takia. Briiffauksen aikana hän sen sijaan piikitteli minua sekä ystävälliseen että puhtaan piikikkään sävyyn. Vastasin rohkean röyhkeästi ja päätin näyttää hänelle.

 

Varsinainen sukellus

Veneessä konkarius otti voiton. Huoli parini säikystä olemuksesta ja laitteiden räveltämisestä sai minut rauhoittumaan. Aina auttaa, kun saa siirrettyä ajattelun itsestä toiseen. Parini ei juuri paritarkastuksesta välittänyt, mutta tein sen hänelle ja samalla itselleni. Veteen pääsimme kuperkeikalla. Ja piikittely ei voinut jatkua enää veden alla.

Sen sijaan huomasin, ettei tietokoneeni toiminut. Tekemättä asiasta numeroa tiesin, että minulla on kaikki tarvittava tieto mukanani: Syvyys ja paineilmapullon sisältö sekä omat taitoni.

Kuten olin varoittanut, niin korvani jumitteli matkalla alas, mutta yllättävän nopeasti sinne kuitenkin pääsin. Noin 13 metrissä olimme ihan hylyn vieressä ja keskityin katsomaan muualle. Etsin itselleni vakaan asennon ja pysyttelin puolen metrin päässä pohjasta. Parini sen sijaan muistutti minua noina alun vaikeina aikoina. Hän oli välillä matkalla alas, välillä piti oikein etsiä, että mihin hän on kadonnut, mutta sai kuitenkin pidettyä itsensä pinnan alla. Itse keskityin hyvään trimmiin ja ilman rauhalliseen käyttämiseen. Perus200mbarin tankilla, kun parhaillaan voi tuossa syvyydessä sen tunnin olla.

Kiersimme sementtilastin, joka oli koskemattomana pohjassa. Pientä hylkypurkkia kierrettiin ja kouluttajan perässä kuljimme. Parini oli toivonut, että pysyttelemme kouluttajan lähellä, joten menimme mukaan, kun koulutuksen navigaatio-osa suoritettiin vähän kauempana hylystä. Katselin hyvin niukkaa eläimistöä ja kasvustoa, eikä haitakaan näkynyt.

Palatessamme hylylle parini ilma oli kulunut, joten hän lähti veneelle. Itse liityin toiseen joukkoon, jonka kanssa kävimme toisessa kalliopoukamassa. Oli kyllä upean näköistä. Kallio oli kuin tehty pylväistä, jotka olivat irronneet. Vasta palatessamme ja noustessamme ylöspäin hylky näyttäytyi hylkynä ja pieni kauhistus tuli, mutta ilmaa oli enää turvapysähdyksen verran, joten en antanut sen häiritä.

Turvapysähdyksen tein noin viidessä metrissä laskien sekuntteja.

 

Pinnalla

Ajoittain kouluttaja oli kysynyt, oliko minulla kylmä. Ja vastaus oli aina ei, vaikka minulla ei ollut huppua eikä shortya. Vasta pinnalle päästyäni sain järkyttävän kylmyyskohtauksen. Liekö adrenaliini ja näyttämisentahto loppuneet. Veneessä vain tärisin, ja parini tarjosi minulle hyvältä maistuvaa makeaa vettä.

Eikä tarvinnutkaan enää näyttää taitojani. Kouluttaja osoitti hyväksyvänsä taitoni ja kiusoitteli kylmyydestä nauttivasta hullusta suomalaisesta.

- - -

Kun olin kuivannut itseni ja poistumassa sukelluskeskuksesta, kouluttaja pysäytti minut vielä ja sanoi: "Olit hyvä vedessä. Tule koska vaan sukeltamaan meidän kanssamme."

Se tuntui hyvältä. Vieläkin.

sukellusvene-normal.jpg