Istuin työhuoneessani, eikä kesällä näitä töitä liiemmin ole... Tai yritän ne vakavasti ainakin unohtaa. Joten lukiessani muiden ihmisten blogeja ajattelin, että näin saan minäkin ääneni kuuluviin maailmaan. Tai ainakin omaksi ilokseni ja niin, että joku joskus voi eksyä tänne ajatuksiani kommentoimaan ja lukemaan.

Tässä siis syyni, joita ei varmaan edes tarvitsisi kirjata.

Mutta tänään on jälleen lämmin päivä, mikä on Ihanaa! Tämä jos mikä on itsekästä, viljelijät tarvitsevat vettä, luonto huutaa kuivuuttaan, mutta en voi olla nauttimatta tästä lämmöstä. Ei tarvitse palella, ei toden totta. Ja kohta on matkan aika! Jolloin täällä saa viiletä ja sataa, mutta siellä kaukana on jälleen lämmin.

Näin avaan uuden hienon päiväkirjani, jota toivon mukaan jaksan syksyn kiireiden keskellä kirjoittaa, hoppas!