Nunnia ja konnia - mikä show! Täytyy todeta, että Mariat antoivat parastaan. Erityiskiitos aidolle Marialle. On aina hassua, kun saa hengellistä antia tilaisuudessa, joka on tehty vähän vitsailemaan kirkollisilla jäykkyyksillä. Tässä kohtaa täytyy todeta, että itse tykkään myös hiljaisuudesta ja vanhasta kirkkolaulusta. Mutta. Ennen kaikkea toivoisin, että kirkoissa swengattaisiin nunnien lailla.

Toisaalta tarina oli kuin vanha tuhlaajapojan tarina. On takaisin saapuvaa elämässä epäonnistujaa, on epäoikeudenmukaiseksi kokevaa ylisuorittajaa ja on Isä, jonka luo saa tulla takaisin. Ja lopussa juhlat!

Miksi täytyy kategorisoida hengellisyys, hauskuus, ilonpito, vakavat asiat ja vaikkapa himokkuus? Onneksi elämä ei näitä kategorisoi. Ne ovat läsnä kuin Nunnissa ja konnissa. Oma näkemykseni hengellisyydestä on oikeastaan vain sitä, että se kannattelee kaikkea muuta elämää. Se yhteys toisiin, luottamus ja usko tulevaan on mukana kaikessa; myös pahaksi koetu tai jopa itse pahan keskellä.

Siksipä kaduin, ihastuin, nauroin, hämmennyin, pelkäsin, ylistin, empatisoin ja lähes itkin musikaalissa. Itku tuli, kun yhteys vahvistui. Erillainen otettiin joukkoon ja oltiin valmiit kuolemaan tämän puolesta.

Olisinko itse valmis?

P.S. Toivoisin, että musikaalin promokiertue olisi aloitettu kirkkojen messuista. Siinä ois ollut hypettä molemmille.