Työnantajani toivoi esiintyvien työntekijöidensä käyvän koulutuksen, jossa opastettiin median edessä toimimiseen. Kävimme siis saamassa muutamat hengitys- ja esiintymisknoppiopit ja sen jälkeen meidät pistettiin kameran eteen. Suuri oli häpeän määrä, kun joukolla tuijotimme kunkin esitystä isolta ruudulta. Päivän jälkeen on hyvä kirjoittaa ylös, mitä oikeastaan opinkaan.

latvia%20voimauttava%20kuva.jpg1. Hengityksellä voi säädellä omaa rentouden tunnettaan. Eli muista hetki hengittää ja rentouttaa pallea, niin esityskin sujuu paremmin.

2. En kuulosta lainkaan niin tyhmältä ruudulla kuin miltä sisälläni tuntuu.

3. Minulla on kuulemma puhumisretoriikan taitoja.

4. Ei saa antaa täkyjä, eikä provosoitua.

5. Nauti tilanteesta, että pääset puhumaan sinulle tärkeistä asioista.

6. Unohda itsesi.

Omassa tuskassa oleminen vei kyllä suurimman huomion päivästä. Jännittäminen ja aamun epäonnisen hidas junamatka loivat tuskaa koko päivälle. Kouluttajan pätevyys monella elämän saralla tuli ilmi jopa, niin että lopuksi pelkäsin hänen puuttuvan epäolennaiseen. Mutta muistanpahan nyt sen, että "ystävällisin terveisin" -jälkeen ei tule pilkkua. Pelon ja kunnioituksen suloinen sekamelska.

Sen sijaan kokemuksena käteen jäi myös esiintyjäkonkarin epävarmuus, kun hän esiintyi tutuille sekä hänen tuskansa omaa esitystään katsoessa. Omasta epävarmuudesta koin, että suuri osa siitä johtui sisällöllisen osaamisen ohuudesta. Tutusta aiheesta olisin puhunut mieluummin ja varmemmin. Nyt tilanne muistutti sanallista kuulustelua. Toisaalta myös opetti sen, että paljon täytyy vielä opetella puhtaita faktoja. Tiedon puute on onneksi helpommin ratkottavissa.