Olen opetellut tässä muutaman kuukauden uutta elämää. Uuden elämän opettelu on kauhean innostavaa ja antaa ihan mielettömän määrän opittavaa joka päivälle. Kaiken uuden ja ihanan kanssa tulee mukana myös yllättävät löydöt itsestä. Joskus nekin ovat aivan ihastuttavia, mutta jostain kumman syystä useimmiten ei.

Auringonkukkarauta sai minusta esiin mielettömän auringonkukkien juurten tuhoajan. Hetkeksi. Oli onnellista saada kuulla, kun juuri katkeaa mahdollisimman syvällä mullassa. Jaksoin tätä maanisesti noin kaksi viikkoa. Sittemmin en ole ehtinyt (kyseenalainen verbi) siihen ryhtyä.

Nyt olen uuteen työpaikkaani polkenut kahdesti pyörällä. Päivässä tulee kilometreja vähän yli 20 kilometriä. Jaksoin suurella innolla kaksi päivää. Toisena päivänä olin niin jumissa, että lähes itkin polkiessani helteessä kotiin. Avopuolisoni sanoi, että olenko huomannut itsessäni tämän. Tietysti myönsin ja yritin pitää sitä hyvänä asiana. No. Vuorokauden sulateltuani asiaa en voi sanoa, että tämä on hyvä asia. En tosin tiedä, onko minun persoonalleni muuta mahdollisuutta.

Tehdä täysiä ja täysin kyllästyä.

Toivottavasti saan nämä kasvatettua herneiksi asti:

IMG_3507-normal.jpg