Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni auton omistaja. Viime viikolla sain kuulla useasta suusta auton edustavan niin vapautta kuin vankeutta. Itselläni päällimmäisenä tunteena on hämmennys. Ymmärrän molemmat kannat paremmin kuin hyvin. Hyvän julkisen liikenteen alueella, kalliilla parkkimaksuilla ja ruuhkien keskellä koen, että autosta on vain haittaa. Kummilasten, ystävien ja jopa sukulaisten näkemiseen taasen auto antaa mahdollisuuden. Pääsen pienlapsiperheen luo, vaikka he asuvat keskellä metsää kaukan julkisesta liikenteestä.

Suurimman kummallisuuden tunteen aiheuttaa ehkä kuitenkin omistajuus. Olen ollut autoa vastustava viherpiipertäjä, joka on asunut vuokralla ja kävellyt vaikka kuinka pitkiä matkoja lähimmän bussireitin varteen aamuyöllä. Nyt kuitenkin minun haltuuni on uskottu auto. Yhtäkkiä minulla on sellainen tunne, kuin olisin saanut huollettavakseni jotakin... Vertaaminen pieneen lapseen voisi olla hieman liioittelevaa... Sellainen tunne nyt kuitenkin.

Muista vaihtaa 10000 kilometrin välein öljyt.
Kuuntele auton ääniä, reagoi, jos kuulet mitään omituista.
Muista tankata.
Kierrä auto joka päivä ennen lähtöä, niin varmistut, että kaikki on ok.
Pese auto.

Tämän hetken ajatuksina on. Ajan vain silloin, kun todella tarvitsen autoa. (Tämän tiedän jo etukäteen olevan huuhaata.) No nyt se kuitenkin on ja sen kanssa on vain opeteltava ajamaan, eikun elämään.