On jäänyt kuvailematta yksi sukelluskerta. Paljoa en ole ehtinytkään nyt sukeltelemaan. Siis eräänä hienona joulukuun sumuisena sunnuntaina startattiin aamukahdeksalta auto kohti Lappohjaa. Varsinkin venelaiturille tullessa lahden poukamaa eikä vastarantaa nähnyt lainkaan. Oli vain laituri ja sumu.

Laituriin kiinnitettiin portaat valotolpppaa hyväksikäyttäen. Ja laituri oli tosi liukas, kun vedessä oli jäähilettä ja maa marraksen peitossa. No kamat roudattiin, puettiin ja tyttönä sadattelin vessattomuutta.

Sukellus 58.
Aika: 0:31
Syvyys: 15,2 m
Arvio: Vesi oli kylmää, 3-5 asteeseen. Ja se aiheutti minussa kyllä lievää hyperventilaatiota. Antonio-hylylle päästiin, vaikka minulla olikin vaikeuksia pysyä pohjalla. Kylmä vesi teki tepposet ja oli hyvin vaikea hengittää rauhallisesti. Sitä sitten dm:n kanssa harjoiteltiin. Onneksi oli sellainen mukana.
Hylky oli hieno ja suhteellisen iso. Sitä kiertäessä näkyi muutamia ahvenia ja muutenkin kohde oli mielenkiintoinen.

Sukellus 59.
Aika: 0:09
Syvyys: 13,1 m
Arvio: Vesi tuntui vieläkin kylmemmältä. Ja tästä tulikin täysin pommi sukellus. Alas pääsin hyvin ja kaikki oli tosi hyvin, kunnes kannen muotoa mukaillen meidän täytyi nousta kymmeneen metriin, jolloin oma nosteeni heitti härän pyllyä. Lähdin nousemaan ylöspäin ja ulospuhalluksesta huolimatta vauhtini ei hidastumisestaan huolimatta pysähtynyt. Vyper näytti koko ajan turvallista nousua, mutta kontrolloitu se ei  kyllä ollut. Eikä turvapysähdyksestä tietoakaan...
Odottelin pinnalla pariani, joka onneksi oli myös niin jäässä, ettei suuremmin harmitellut sukelluksen loppumista. Varon vuoksi hengittelin kymmenisen minuuttia happea. Näin vältyin ainakin suuremmilta luulotaudeilta. :)

Pienessä järkytyksessä kuitenkin kadotin maskini ja oli ihan pakko ostaa uusi Mareksen liquid skin -maski ja vieläpä minulle harvinaisesti punaisena. Nyt odottelen vain Egyptin reissua, että pääsen testaamaan oikeissa olosuhteissa!