Luulin jo joskus, etten enää oikein tutkintoa opiskelisi. Mutta olin väärässä. Nyt olen jo istunut kolme päivää tekemässä tutkintoa, jota kukaan muu ennen minun ryhmääni ei ole tehnyt. Minusta tulee maisteristason ihminen -tekeekö se minusta viisaamman? Maisterit kommentoikaa!

Mutta pelottelutaktiikka on hieno taito. Kolmantena päivänä olen aivan paniikissa siitä, että lopputyöni ei tule olemaan riittävän laaja, kantaaottava, työkäytäntöjä muuttava tai muuten vaan tarpeeksi kiva. Paniikissa siis tästä, vaikka jo sen valmiiksisaattaminen on jo kova työ... Ideoita kyllä on, mutta olenko minä niiden tekijä ja jos olen, miksi minä... Ristiriitainen tunnelma...

Mutta on mahtavaa opiskella! Siis kertakaikkiaan kummallista, kuinka onnessaan sitä odottaakaan, että pääsee käsiksi tentti- ja ym.-kirjoihin, tutkimuksiin ja pääsee tekemään tekstejä.  Ehkä tämä kirjoittelu vähän vähenee, mutta ehkä myös fiksuuntuu... Toisaalta joskus on hyvä päästää höyryjä täällä, niin jaksaa olla asiallinen toisaalla. (hymiön paikka)

Mutta jee! Kahden vuoden päästä katsotaan olenko selviytynyt hengissä koulusta, töistä ja siitä muusta elämästä!