Luen kirjaa, jossa vertaillaan islamin ja kristinuskon näkemystä auttamisesta. Tähän teemaan löytyy jo kristinuskon sisältä niin monta eri näkemystä siitä, onko se olennainen osa uskoa, onko se uskon todiste vai synnyttääkö usko halun auttaa. Joten vertailussa löytyisi yhtymäkohtia ja erilaisuuksia vielä lisää, mutta se mikä osui silmääni, oli näkemys ihmisestä.

Ihminen on islamissa (kirjan mukaan) hyvä ja pystyy halutessaan hyvään ja pääsemään Jumalan luo.

Kristinuskossa taas Jumalasta eron takia ihminen ei itse kykene hyvään. Toisin sanoen ihminen on tavallaan paha: itsekäs ja omaannapaan tuijottaja (vanhakantaisesti sanottuna syntinen). Mutta kun yhteys Jumalaan jälleen saadaan, saadaan myös mahdollisuus hyvään.

Ja se mihin tämä johtaa, onkin jännä juttu. Arto Nyberg -showssa oli vieraana se islam-puoluetta perustamaan pyrkivä ihminen, jonka esimerkit puolueen tavoitteista olivat ympäröivän maailman karsiminen kaikesta houkuttelevasta pois, kuten musiikista. Tämä oli minusta käsittämätöntä, koska useinhan juuri musiikki koetaan asiaksi, joka vie Jumalan luo, ei pois Hänestä. Mutta luettuani erilaiset ihmiskäsitykset tajusin, mistä tämä karsiminen johtuu: Jos ihminen pystyy itse valitsemaan hyvän ja pahan, täytyy olla vain hyviä vaihtoehtoja näkyvillä.

Mutta koska olen jo ennestään tottunut ajattelemaan, ettei ihmisessä ole kuin harvoin mitään hyvää. Ja sekin vain silloin, kun hän itse siitä jotenkin hyötyy, niin ei ihme, että olen kristinuskon vahva kannattaja. Jo pienenä meuhkasin luonnonsuojelun puolesta, enkä käsittänyt, kuinka ihmiset eivät voi toimia toistensa hyväksi. Lopulta minusta oli huojentavaa tietää sellaisesta maailmankäsityksestä, joka tuki minun näkemystäni maailmasta.

Hyvää on kaikessa ja pahaa on kaikessa. En usko, että yksityiskohtaisin säännöin pystytään luomaan ihannemaailmaa. Sen sijaan toivon, että ihmisillä on aikaa ja halua punnita tekojaan ja miettiä rauhassa myös seurauksia. Siihen tarvitaan toisia ihmisiä, ystäviä, sielunhoitajia ja ennen kaikkea vahvaa itsetuntoa arvioida omia tekoja ja päätöksiä. Ja tähän todella tarvitaan  Jumalan voimaa ja rakkautta!