Armaani usein valittaa, kun synttäreistä ja uudesta vuodesta tehdään niin isoja juttuja. Olen yrittänyt selittää hänelle, että on hyvä, että ihmisillä on elämässään mittapaaluja, joissa voi verrata ja joissa hetkeksi pysähtyä. Ikäväähän se olisi, jos elämäänsä pysähtyisi miettimään ainoastaan silloin, kun tapahtuu jotain ikävää. Silloin katkeruus "johdatusta" kohtaan olisi vielä suurempi. On hyvä tasata tilejä itsensä kanssa aika ajoin.

Miksi mietin näitä nyt? Koska esimieheni kaikessa viisaudessaan käski varautumaan kehityskeskusteluun lyhyeen ohjeistuksen avulla: Mieti (työ-)elämääsi vuosi sitten, nyt ja vuoden päästä? Kyllähän sitä oikein rupesi miettimäänkin. Oman blogin arvostus kasvoi, kun pääsi sisälle kunkin ajankohdan ajatuksiin. Vuosi sitten olin tulevaisuuteen toivova ja kehittymistä kaipaava, mutta nyt olen suossa tulevaisuuteni kanssa. Toivo edelleen elää, mutta lähinnä toivoen, että kirkastuisi, edes vuoden päästä. Ja nyt kehityskeskusteluun!