22.10.14:00 Lento Blue1 KF793

Lento oli tunnin myöhässä tai vähän enemmän, mikä tarkoitti sitä, että nälkäisinä ja veresokerit alhaalla olimme mielenkiintoisella hostellillamme vasta kuuden aikoihin, ja haaveet teeveetornilla käynnistä heitimme nurkkaan. Piti saada ruokaa! Nälän takia vastaanotto tuntui tylyltä (ja tunsimme itsemme ikivanhoiksi hostelvieraiksi, vaikka rinkat selässä olikin) ja kolmanteen kerrokseen kipuaminen ylivoimaiselta. Huoneessa oli parisänky, suihku ja kaappi -ei ihan peruskamat, mutta melkein. Itse saimme pedata sänkymme respasta saaduilla lakanoilla, joiden pantti oli 3€/hlö.

Loppujen lopuksi päädyimme Alexanderplatzille kuitenkin ja kivaan italialaiseen syömään, jossa tarjoilijat sekoilivat pizzojen kanssa. Mutta olutta ja pastaa kuvun alle, niin johan matka alkoi sujumaan. Tästä kävelylomamme sitten alkoi. Ruuan jälkeen Unter den Lindeniä (joka oli pramea ja yllättävän täynnä autokauppoja) Brandenburger Torille ihmetellen lokakuun valoshowta ja ihmisvilinää. B.Torkin loisti kauniin kelta-viher-punaisena.  Sekä kateellisena katselin kuinka kaikilla oli jalustat kameroissaan. Ehkä minullakin jonain päivänä.

Pelottavaa oli, kun menimme käymään Holokaustin muistomerkille (Holocaust-Denkmal) illan pimeässä. Hassuina kävelimme alati kasvavien kivipaasien välissä, kunnes ne olivat lähes kolmimetrisiä ja niitä tuntui jatkuvan loputtomasti, eikä ketään muita missään. Harvemmin pelottaa, mutta nyt myönnän pelotti. Tuntui, että jokaisen paaden takana olisi voinut väijyä roisto ja mikä olisikaan nolompaa kuin tulla ryöstetyksi ja murhatuksi ensimmäisenä matkapäivänä.

Potsdamer Platzilla ihmettelimme kadonnutta muuria ja uusia moderneja lasijärkälerakennuksia. Muurin rippeitä ja infotauluja luimme. P.P. oli kylmä paikka ja teki mieli lämpimään. Onneksi kaakaopaikka löytyi metron vierestä: Balzac Cafe. Ja sitten bilehostellillemme nukkumaan.