IMG_6054%20-%20Copy.jpgHuomaan, että pikkuhiljaa olen pääsemässä minä-keskeisyydestä eteenpäin. Hiljalleen alan saamaan otteen kokonaisuuksista tai ainakin teemoista. Viime viikon tehopäivät pääkaupunkiseudulla ovat saaneet minut sekä nöyräksi, väsyneeksi että toisaalta vakuuttuneeksi siitä, että tietoa tarvitaan lisää. Tämän hetken avainsanoja tuntuvat olevan palvelumuotoilu, pilotointi ja vaikuttavuus. Omaksi seuraavaksi askeleeksi olen asettanut myös tiedon lisäämisen, mikä onnistunee kyselyn ja aamiaistilaisuuden avulla.

Tämä julkinen päiväkirja olkoon nyt pohdiskelualustani. Entinen opiskelutoverini ja nykyinen lähes mentorini sanoi viisaasti, että jos olisin jo valmis ajatuksineni, olisin selvittänyt todella hyvin, mitä mieltä itse olen hankkeesta. Tällöin saisin tehdä yksikseni hienon projektin. Toisaalta tänään oppi oli se, että jos minulla ei olisi tässä vaiheessa suuntaviittoja , mitä kohti mennä, olisi vaara, että tavoite lässähtää ja katoaa olemattomiin. Suunnitelman seuraava taso lieneekin. Tavoitteiden pureskeleminen konkretiaksi: aluksi tiedonlisääminen, sitten tiedon muokkaaminen, tämän jälkeen tiedon levittäminen.

Pohdintaan laitan myös, miten palvelumuotoilun periaatteita voidaan hyödyntää hankkeessa. Onko taitoja hyödynnettävissä? Osa toiminnasta mennee vanhalla tavalla, koska osaamista palvelumuotoilusta minulla ei ole. Toisaalta yritän poimia herkut.

Ehkä tämä hanke on joka tapauksessa herkkujen poimimista. Miten vain saisin kollegat uskomaan, että kyse on herkuista eikä happamista, mutta terveellisistä mustaviinimarjoista?

Tänään näin: Peuran
Tänään opin: Tikli on sekä kirja että lintu
Tänään kaipasin: Viisautta, unta ja rauhaa
Tänään rakastan: Elämääni ja Tonia.