Elämä on muuttunut, mutta ikävä kyllä oma itseni seuraa perässä, eikä itsestä löydy aina niitä kauniita sävyjä. Itsellisessä, yksinäisessä elämässä sitä on paljon parempi ihminen, kun voi ottaa muut ihmiset huomioon aina silloin, kun se itselle on sopinut. Tällainen jatkuva huomiointi onkin jo paljon rankempaa. Suhtaudun itseeni huumorilla, koska eihän tätä muuten aina kestä, siis itseä.

... Olipas nyt outo kappale. Tarkoitan siis sitä, että elämä on oikeesti täällä kauhean kivaa. Tällainen perhe-elämä on kuin leirielämää, ja siitähän olen aina tykännyt. Tosin leirielämää olen viettänyt maksimissaan viikon kerrallaan, joten nyt tällainen jatkuva ympärivuorokautinen sosiaalisuus vaatikin ihan eri tavalla kuin ennen. Välillä hirttää kiinni n. 4kk:den välein ja silloin olen kolmas lapsi. Eipä voi ylpeänä sitä olla. Onneksi ymmärrän, että kyse on vain musta ja minun opettelustani 'miten-olla-tässä-kombossa'.