Arkirutiiniin paluun paras osa on se, että saa myös jumpassa käynnin säännöllisemmäksi. Se, jos mikä antaa onnistumisen riemua elämään. Eilen musta meinasikin tulla oikea jumppafasisti, kun lopultakin kävin ensin jumpassa, kotona syömässä ja sen jälkeen parin tunnin ilta/yökävelyllä. Tänään sitten pohkeissa tuntuu!

Jumppana oli fyysisesti helpompi latinofit. Ajatuksena oli, etten tänään olisi aivan kuollut vaan innoissani. Taisin onnistua. Ohjaaja veti keskivaikean ohjelman koko tunnin ajan. Siinä ajassa jopa minä ehdin sen oppia. Tunnin lopussa sainkin revitellä salsaa hiki päässä. Upeaa.

Suihku13_s.jpg
(Lainakuva)

Jos tänään ukkonen räiskyy, niin eilen oli mahtava iltayö. Oli elokuun yö parhaimmillaan: pimeä ja lämmin. Ihanaa, että on ystävä, jonka kanssa voi kävellä ja jutella, ja nauttia kerran vuodessa olevasta tunnelmasta. Olen muutenkin yllättävä kävelijä.  Lähteminen on vaikeaa. Vauhtiin päästyäni voisin kävellä tolkuttoman kauan.

Täytyy nyt tsempata, että tämä into jatkuu. Iloahan tästä tuntui elämäänsä saavan tuskan sijaan.