Opin, että minun täytyy oppia myös puhumaan ja kertomaan asioita. Osaan olla uskottava ja puhua tärkeistä asioista. Saan ihmiset tuntemaan ja samaistumaan kertomuksiini. Se, mitä minun pitää oppia, on, miten kerrotaan yksinpuheluna asioita, sillä kaikkia asioita ei voi oppia tuntemalla ja kokemalla. Monen asian voi, mutta ei kaikkea.

Opin, että ihminen voi uudelleen kadottaa sen, minkä jo luuli löytäneensä. Eikä mikään tässä maailmassa ole kovinkaan pysyvää.

Opin, että olen rauhallinen ja minulla on omituinen huumorintaju. Tosin opin myös, että olen enneagrammissa innostuva suunnittelija ja vähän myös sopeutuvaa rauhanrakentajaa. Hyviä molemmat, mutta yksi heikkouteni on ahneus. Ja voi taivas sentään, kuinka se tuntuu päivä päivältä sopivammalta.

Opin, että ulkomailla voi ajaa autoa ihan mukavasti, helposti ja suurempia jännittämättä. Lisäksi opin, että 1,2 litran moottori on minun makuuni aivan liian pieni. Tarvitsen voimaa alleni.

Opin myös, että paljain jaloin saa ajaa autoa, mutta se tuntuu varpaissa hassulta ja aika kivalta.

Opin lisää maailman pahuudesta, vaikka en olisi halunnut. Toisaalta se osuu myös itseeni, joten en voi syyttää muitakaan, vaikka pahempaa pahuutta tuntuu olevan. Jokaisessa pahassa on ison pahan alku ja se alku löytyy aina sisältäni.

Opin myös, että ainoa keino taistella pahaa vastaan alkaa minusta ja minun toimistani. Ja sehän vasta rasittavaa onkin.

Mitäköhän vielä tänä kesänä opinkaan?