Ihmisestä tulee parempi ihminen, kun hänellä on hyvä itsetunto. Itsetunto tietysti tarkoittaa sitä, että minuudella on niin vahva perusta, että pystyy kestämään kaikki vaikeudet ja pystyy vielä nauramaan itselleen. Itsetunto on kuitenkin sanana lähellä itsensä tuntemista, mikä kuitenkin huomattavasti vaikeampi asia ja aihe.

Olen nyt parin vuoden ajan joutunut oikein itseni peiliin katsomisen kouluun. Juuri aamupöydässä totesimme, että itsetuntemusta voi parantaa erilaisilla psykologisilla testeille ja niistä johdetuilla luokitteluilla. Parhaiten itseään oppii kuitenkin tuntemaan suhteessa muihin ihmisiin, erityisesti niihin lähimpiin, vaikeimpiin ja sattuvimpiiin. Koska muut ihmiset eivät voi aina olla väärässä, on joskus uskallettava katsoa myös itseeen ja mietittävä, miksi muut ärsyttävät aina samoissa kohdissa. Ehkä vika ei olekaan heissä.

Ihmissuhteissa suurin uhka piilee oman mielen sisuksissa. Mielikuvitus saattaa muuttaa normaalin arjen sijaan joksikin unelmien höttömaailmaksi. Tällöin oikea elämä tuottaa vain suuria pettymyksiä ja jatkuvaa unelmien alasampumista. On siis tärkeää oikeasti tietää, mistä asioista unelmoi, ja mitä toisilta ihmisiltä odottaa ja oikeastaan vaatii. Eli on tärkeää tuntea itseään. Ihanan paradoksin tässä tekee se, että useimmiten sitä tulee tietoiseksi omista toiveistaan vasta silloin, kun toinen ei vastaakaan näihin odotuksiin. Tällöin helposti syyttää sitä toista, vaikka toinen olisi toiveista täysin tietämätön.

Hyvät ihmissuhteet kestävät sen, että ensin syytetään, sitten pyydetään anteeksi ja opitaan tilanteesta. Tällainen taas vaatii hyvää itsetuntoa. On oltava rohkeutta katsoa omaa tietämättömyyttään ja epävarmuuttaan suoraan silmiin. Se ei ole helppoa, eikä varsinkaan kivaa.

Hassuksi tämän asian tekee, ettei itsensä tunteminen aina suinkaan paranna itsetuntoa. Välillä tulee sellainen olo, ettei kehtaa omana itsenään astua ovesta ulos, kertoa omia ajatuksiaan tai edes tutustua uusiin ihmisiin. Ihan kuin haluaisi varjella maailmaa itseltä. Itsensä tunteminen auttaa kuitenkin ymmärtämään ja armahtamaan muita ihmisiä. Kun oikeasti ymmärtää, että on yhtä paha/tyhmä/rasittava/ruma kuin se toinen tai oikeastaan pahempi/tyhmempi/rasittavampi/rumempi kuin se toinen, niin sitä on vaan kiitollinen ja iloinen, että joku jaksaa sietää itseä; Itse, kun ei aina oikein jaksa itseään.