Transformers oli kyllä parisuhteen tahtojen taistelu. Taistelussa vastakkain asettuivat lapsuuden sankarit ja älytön tietokoneanimoitujen hahmojen römistely valkokankaalla. Olin sitä mieltä, etten koskaan mene tuota elokuvaa katsomaan. Mutta tuli sateinen heinäkuun ilta ja menin sitten kuitenkin.

Pelkäsin elokuvan olevan Matrix 2:n tai useiden sarjakuvaelokuvien kaltainen älytön takaa-ajoremuaminen, missä pahinta on (toistan vielä kerran), kun tietokonehahmot taistelevat keskenään. Tämä on siis pahinta, mitä tiedän. Mutta leffahan oli disney-henkinen elokuva, jossa pääpaino oli ystävyyden tärkeydellä - ja amerikan nykypolitiikan haukkumisella.

Onneksi tekijät olivat ymmärtäneet ottaa komedian käyttöönsä, sillä eihän tällaista kukaan voi ottaa tosissaan. Koneiden inhimillistäminen toimii aina, mutta vielä kun käsikirjoitus pysyisi soljuvana, voisi tätä pitää jopa hyvänä. Nyt tämä oli (keksin just) kuin riemukupla -elokuva muutamalla filosofisella ("Jokaisella elävällä sielulla tulee olla oikeus valita") tai polittisella ("Kuunnelkaa nyt hetki ennen kuin hyökkäätte taas väärään maahan") kommentilla.

Mutta tämä on elokuva, jonka voi jättää katsomatta.