Viime päivät ovat menneet lähinnä panikoidessa. Ajatuksia on tullut ja mennyt pään kautta lukuisia ja ystäväni käskikin kirjoittaa niistä tänne. Mutta on vaikea keskittyä kaiken juoksemisen ja säntäilyn keskellä. Näkemykseni kaikesta, totuudesta, uskon perustasta ja aitoudesta, ovat tällä hetkellä pohdinnan alla. Mikä on se totuus, mikä on universaalia kaikille? Mikä höttöä? Kirjoitan tästä, kun saan muutaman lauseen enemmän itselleni selvitettyä. Illalla on verkkotentti, joten se voi avata sanaisen arkkuni... tai sulkea sen. 

949112.jpg
Pikkupanda lenkillä Korkeasaaressa

Olen kuitenkin havainnut, että avain jaksamiseen on oikeasti fyysisen kunnon huomioiminen. Masennus meinaa heti iskeä, kun ei huolehdi itsestään. Aikataulua suunnitellessa liikkumiselle vaan pitäisi varata aikaa, koska se auttaa sitten muuten. Mutta tutkimussuunnitelman deadline odottaa jo perjantaina: Se vähän ahdistaa.

Onneksi on ollut tosi kaunis syksy. Kuten yhtä kiireisen äitini opettaja oli sanonut: "Sekin auttaa, jos ehtii hetken huokaista ja ihailla." Sitäpaitsi olen ehtinyt myös kummipoikani synttäreille: Se oli kivaa. Ja tänä aamuna uimaan: Ns. laatuaikaa. Ehkä tästä viikosta selviän.