Mad men -tv-sarja, kuukausi-liitteen Kanaria-muistelot, Voicen ja hetken näkyneen VH1:sen klassikkomusavideot, vanhat valokuvat... Mistäs nyt tuulee?

Nostalgia ja vintage ovat nyt niin muotia, että se työntyy alitajuntaani. En ymmärrä muuten syytä, miksi tunnen nostalgiaa asioista, joita en itse ole juurikaan elänyt. Vanhoista valokuvistakin kiehtovia olivat ne, jotka kuvasivat muita sukulaisiani ilman pikku-minua. Tosiaan en elänyt 60-luvulla enkä ole koskaan käynyt Kanarialla, mutta silti jotakin hirmu suloista aikaan ennen muistojani liittyy.

Olivatko ihmiset tuolloin tyhmiä vai suloisen viattomia? Erityisesti madmen on saanut minut kovasti pohtimaan ihmisen "järkevyyttä". Siellä sukupuoliroolit ovat kaameat ja niistä pitävät molemmat puolet yhtä hyvin kiinni. Onneksi sarjan ihannoiva tupakointi saa henkilöt näyttämään niin tyhmiltä, että sovinismiakaan ei voi ottaa todesta. Siltikään ihmiset eivät olleet yhtään sen kummallisempia kuin nytkään. Kaikkea ei vain tiedetty ja osa asioista oli niin moralisesti legitimoituja, ettei tullut edes mieleen ajatella toisin.

Mikä sitten niissä niin kiehtoo? Ace of Basen -video toi ajan jo omaan nuoruuteeni. Ehkä niissä kiehtoo juuri samanlaisuus. Nykyiset "vanhukset" ja "aikuiset" ovat olleet joskus ajattelemattomia, innostuneita nuoria. Ja nykyiset nuoret ovat joskus rutinoituneita ja asettuneita. Sen tajuaminen tekee hyvää, koska itse kai olen tässä välissä. Tiedän jo, mistä tulen ja alan ymmärtää, mihin olen menossa... Ehkä.