Miten voikin johonkin paikkaan ihastua? Ihastua vaikka matkapäätöksen jälkeen alkavat painajaiset käärmeistä ja hämähäkeistä. Silti paikassa oli jotain lumovaa ja ihmisissä jotain sellaista ystävällisyyttä, jota jäin kaipaamaan.

En ole oikeastaan koskaan halunnut samaan paikkaan uudelleen, paitsi Pariisiin. Mutta sielläkin haluaisin nähdä sitä, mitä en viimeeksi ehtinyt. Matkoilla jää aina jotain näkemättä, mutta usein se ei ole mitään niin tärkeää. Lause "jotain seuraavalle kerralle" jää elämättä todeksi. Mutta mitä Bunakenilla en nähnyt. Päivät toistuivat orjallisesti, mökki oli pieni, ruokaa samassa paikassa suht samanlaisina annoksina. Sukelluskohteetkin ehdin aika hyvin käydä läpi. En tiedä. Bunakenille on kuitenkin kiva palata. Eihän sitä tiedä, mitä painajaiskohteita sitä seuraavalla kerralla näkee. :D