Olin eilen ammattiliiton alaosaston kokouksessa, jossa käsiteltiin palkkauudistusta, palkkanauhaa ja ylipäätänsä maailman epäreiluutta. Olen tiennyt jo kauan, että minä en saa ajatella palkkaa. Se vaan saa minut suuttumaan ja näkemään maailman vielä epäreilumpana kuin se onkaan. (Silloin se nimittäin kohdistuu minuun...)

No virheen tein ja mietin. Nyt olen sitten tyytymätön ja ärsyyntynyt. Ehkä kaikkein eniten kuitenkin siihen, että tiedän, että minun pitäisi ottaa asia puheeksi esimieheni kanssa, mutta en kykene tai minusta ei ole potkua siihen. Ja tässä ehkä eniten ärsyttää.

Toinen vaihtoehto on etsiä toista työtä, mutta se ärsyttää vielä enemmän, koska tämä työ on ajottain jopa tosi kivaa ja minulle sopivaa. Niinpä palkan perässä juokseminen olisi minusta moraalitonta tai jopa halveksittavaa. (Niin siis ajattelen...)

Eli pattitilanne: ärsyttää asia, jolle en saa nyt tehtyä mitään ja se ärsyttää enemmän, etten tee asialle mitään. Ärsyttävää.

Lopuksi: Hyvää työväen juhlaa!!!