keskitetty%20kukka.jpgTähän luovaan työhön on liittynyt paljon tunteita. Lähtien alun innostuksesta ja innovoinnin riemusta, riittävyyden ja suunnan epävarmuuksista sekä itsensä kanssa työskentelyn ahdistavuudesta. Olen löytänyt itsestäni jälleen loistavia puolia, mutta myös niitä puolia, mitkä voisin myydä kirpparilla alehintaan. Eihän näitä asioita ole muut huomanneet, mutta itseni kanssa on elettävä. Siksi eilen ja tänään on ollut uudenlaisten tunteiden hetki.

Riemuvoiton tunne. Mikäs se edes on... ja miksi juuri riemuvoitto, eikä vain riemua?

Olen kevään taistellut työni tuotoksen kanssa. Kirjoitustyö oli lähtökohdiltaan ihanan innovaativinen yhteistyön tulos. Kirjoittaminen sujui suht helposti ja yhteistyö kollegan kanssa sujui loistavasti. Suurin kompastuskivi ilmaantui, kun omat arvioitsijat antoivat siitä kovin kitkerää palautetta. Tämä löi hidasteen koko prosessille sekä ennen kaikkea luottamuksen tekemiseeni. 

Jouduin tekemään tylyn päätöksen, että tuotos menee painoon ja jatkoon, vaikka se ei saanut suitsutusta, vaan suuren epäilyksen varjon kanssa. Prosessin takia aikataulusta oli pidettävä kiinni ja puolikuntoinen tuotos oli laitettava oikeaan testaukseen. Testien avulla voisi kuulla palautetta, miten kokonaisuutta voisi muuttaa parempi tarpeeseen sopivaksi.

Nyt kun testivaihetta on mennyt muutaman kuukauden ajan, sain eilen ensimmäisen palautteen mitä konkreettisemmassa muodossa. Sain puhelun, jossa toivottiin oppaita lisää! Hieman närkästyneenä soittaja sanoi, että olisi syytä ottaa uusi painos, koska materiaalista on ollut työssä paljon hyötyä. Olin myös pyytänyt parannusehdotuksia, johon soittaja sanoi, ettei ollut keksinyt mitään parannettavaa.

MInulle oli tulla itku. Itku onnistumisesta, sinnikkyydestä, ennen kaikkea huojennuksesta. Sen jälkeen tuli voitonriemuinen olo. Vaikka eihän tässä ole voiton tarvetta, riemun kylläkin. Silti omassa pienuudessani koin myös voittoa.

Loppujen lopuksi tunne on hetkellinen, siksi sen kirjaaminen on nyt tärkeää. Materiaali voi silti kehittää ja tehdä siitä vielä parempi. Loppujen lopuksi otan hatun kouraani ja alan jälleen hiomaan. Mutta nyt saan hetken iloita, että työni ei ollut turhaa.