Kaksi minuuttia kehitysavulle tuntui kovin vähäiseltä. Ottaen huomioon kuinka suuri joukko elää alle dollarilla päivässä, niin tuntuu, että tällainen asia kaipaa parempaa huomiota. Tilaisuus oli kuitenkin sen verran mittava, että tuntui hyvältä. Moni on kiinnostunut kehittämään maailmaa parempaa suuntaan, ei vain omaan suuntaansa.

Presidentit Halonen ja Ahtisaari olivat molemmat naisten ja tyttöjen asialla. Tuntuu kummalliselta, että naisten vahvuus on pitää yhteisöt koossa. Mutta toisaalta kuka perheessä pitää huolta sukulaisten kanssa pidettävästä yhteydestä ja vaikkapa joulukorteista. Mutta nyt eksyin aiheesta. Presidenttien näkemykset olivat tottakai laajoja ja maailmanlaajuisia, mutta toisaalta niistä välittyi tärkeä viesti: Yksittäisillä teoilla on merkitystä.

Vapaaehtoisten työllä ja lahjoituksilla saadaan aikaan naisten pankkeja, kaivoja ja kouluja. NÄiden avulla yhteisöt kehittyvät sosiaaliseen suuntaan, ja kiinnostus yhteiseen vaikuttamiseen kasvaa. Yhteinen pyrkimys tekee muutoksia ja vaikuttaa olosuhteisiin.

Siksi kaksi minuuttia tuntui hyvältä. Tuntui, että moni ihminen tekee hyvää omalta pieneltä paikaltaan. Yhteen tullessa joukko onkin jo aika suuri. Tällaiset kokoontumiset tekevät hyvää. Ehkä eniten juuri siksi ettei tarvitse luulla taistelevansa yksin.