Pääsiäisen merkitys tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Tänä vuonna sain miltei tappelun aikaiseksi tulppaaneista: Haluan juhlistaa pääsiäistä monella tapaa.

Mutta kiirastorstaista ja sen messusta on tullut minulle tärkeä juttu. Tuntuu, että ihan perusmessuaineksilla siitä on onnistuttu tekemään hyvin koskettava. Messussa korostuu Jeesuksen viimeinen ateria, eikä saarnaa ole lainkaan. Rippiä ennen on puhe, joka etsii syviä tuntoja ja sitten saakin tunnustaa syntinsä.

Kaikkein koskettavin on kuitenkin loppu. Alttaripöydällä on asetettu kynttilöitä kuvaamaan Jeesusta ja 12 opetuslasta. Ehtoollisen jälkeen sammutetaan Juudaan kynttilä ja lausutaan kiitosrukous. Sen jälkeen sammutetaan kaikki opetuslasten kynttilät: Jeesus jää yksin.

Yksin jäämistä korostetaan riisumalla alttari ja pukemalla se mustaan. Lopuksi ilman urkujen säestystä lauletaan virsi: Käy yrttitarhasta polku. Ja kaikki poistuvat. Alttarille jää vain yksi kynttilä, yksin.

1.
Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

2.
Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

3.
Oi rakkautta näin suurta,
kun meitä säälii hän,
maailman synnit kantaa,
tuo meille elämän!
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
4.
Nyt, köyhä syntinen, riennä
luo Herran Jeesuksen!
Saat rauhan, lohdutuksen
haavoissa Kristuksen.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

5.
Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie oli tuskien.
 

Carl Gotthard Liander 1889. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1986.
Näin pääsiäisyön koittaessa muuttuu kaikki, joten toivotan jo vähän etukäteen:
Hyvää Pääsiäistä!