Harvoin mikään taulu yököttää, mutta Eremitaasissa kauniin klassisesti maalattu taulu alkoi yököttää, enkä vieläkään pääse tämän tunteen yli. Ikävintä on, kun mietin, mikä taulu sieltä jäi mieleen, niin ensimmäisenä juuri tämä.

Taulussa on: Vanha mies kahleisiin sidottuna vankityrmässä riutuneen ja kärsineen näköisenä. Hänen vieressään häntä ruokkii hänen oma tyttärensä. Tytär ruokkii häntä kuin vauvaa rinnallaan.

Jokin tässä nyt kovasti tökkii, enkä pääse siitä ympäri. Harvoin näin. Ehkä nykymaailmaan viittaava nuori nainen - vanha mies yhdistelmä jo itsessään tuntuu ikävälle, mutta että kyseessä on tytär tekee se siitä enemmän ahdistavan. Tai mistä minä tiedän. Heti ensinäkemältä taulu etoi, mutta oppaan tarinan kuultua vielä enemmän. Vaikka ruoka se on ruokaa, miten vain tarjoiltuna... Ja hengissäpysyminen kai elinehto. Mutta ehkä kysymys onkin oikeasti: Mitä taitelija on taulullaan halunnut kertoa?