Loma Afrikan taivaan alla pienessä bungalow-kylässä, jossa sähköä muutama tunti illalla pimeän aikaan.

Ilta-auringon maalatessa meren punaiseksi, kuuluu koirien haukuntaa, ohiajavan auton hurina ja tööttäys, tuulen huiskintaa ja pian pimennettyä agregaattorin tasaista jumputusta. Tähdet alkavat loistaa taivaalla, ja pian taivas on tähtipölyä täynnä. Milloin taivaalle on noin monta tähteä sytytetty? Viereisestä bungalovista tulee sesha-tupakan imelä tuoksu ja jostain kuuluu vaimeaa naurua. Muutama lamppu on syttynyt kävelyreittien varrelle ja meri katoaa näkyvistä.

Miltä tuntuu kävellä kohti erämaata... Kun hiekka alkaan näyttää muotojaan, kun erilaiset kasvit taistelevat kuivuudessa elämästään ja odottavat harvoin satavaa vettä. Kun jokaisen hiekkakuopan nurkassa tuntuu vaanivan skorpioni tai käärme, joita ei kuitenkaan löydä vaikka haluaisi. Ja kun lopulta löytyy puu, akaasiapuu.

Beduiinikahvi maistuu mausteiselta ja kuumalta. Tuoreista kahvipavuista hiilien päällä paahdettuna: Ensimmäinen kierros ja kanelia, toinen kierros kaupan päälle, kolmas kierros ja lisää uusia mausteita. Pilkkopimeällä rannalla tähtitaivaan alla ei ole vuosisadalla väliä, maku on ollut sama läpi historian.

Muutama kilometri Sudanin rajalta pohjoiseen on rauhaiseloa, aaseja ja ruokaa. Muutaman sadan kilometrin päässä tilanne on jo toisenlainen pakolaiskylissä.
Muutama tunti pohjoisen kylmyydesä on lämpöä, hiljaisuutta ja ystävällisyyttä. Muutaman tunnin päässä on kiireet, aikataulut ja projektit.

-hiljaisuus-