Aamu alkoi nenä tukossa, taisi olla vähän pölyinen hostelli. Käytävän vessaan yritin hiipiä yöpaidassa ja sitten huoneen suihkuun. Toisaalta kun katsoi avoimessa tilassa nukkuvia, tunsi kyllä todella etuoikeutetuksi matkailijaksi, mutta kukin tyylillään. Aamiainen maksoi kolme euroa ja olikin ihanan monipuolinen (mm. nutella-juustoleipiä -ihanaa).

Tärkeimmäksi matkakohteeksi olimme valinneet eläintarhan, Zoologischer Garten. Sinne sitten vaan! Onneksi päivä näytti lämpimältä ja aurinkoisalta. Uskomatonta millaisia eläimiä: jääkarhuja, panda-karhuja, leijonia, sarvikuonoja, virtahepoja, kojootteja, susia, piisameja, gorilloja, ja kaikkea. Lisäksi vielä akvaario, jossa haikaloja ja kaikenmaailman kaloja, joita on sitten hyvä bongata oikeilla merillä. Pitäisi opetella niitten kalojen nimiä... Huok.

Omituinen lounas Zoossa jätti rasvan maun suuhun, joten armaani toiveena oli koko päivän kävelyn jälkeen mennä Dunkin Donitsille kahville. Siis aivan uskomatonta, että pystyi ihan rennosti (variksia varoen) istumaan ulkona Z.G:n aukiolla,  juomaan puolilitratolkulla kahvia, (syömään rasvaista tuplasuklaadonitsia), eikä tullut kylmä. Ihanaa, että tuntui lähes etelänlomalta, lähes.

Kaiser-Wilhelm-Gedchtniskirche:en ei sisälle päässyt, mutta olipa rujon näköinen, haavoittunut kirkko. Sisältä näytti pieneltä, vai sanoikohan joku niin, mutta kovin koristeellinen. Uusi kirkko-osa oli omituinen ulkoapäin katsottaessa, mutta kauniin rauhaisa sisältä. Sitä ne siniset ikkunamaalaukset teettävät. Jeesus-patsas tosin oli vähän turhan kookas ja jopa hassu.

Seuraavat pari tuntia menivätkin iloisesti shoppaillessa Kurfursterdamia ylös ja alas. Armaani löysikin halpoja farkkuja. Lopulta kaupatkin menivät kiinni, enkä ehtinyt löytää itse mitään ostettavaa. Jotain hyödyllistä olisi ollut kiva viedä tuliaisiksi.

Hostellin kautta (ostosten vienti ja kenkien vaihto) Mitteen syömään ja loppuilta sujuikin kuubalaisessa ravintolassa, jossa aluksi luulemamme hävyttömän pieni annos muuttuikin järkyttävän suureksi kiehuvaksi herkkuruuaksi. Jälleen lopenuupuneina, me vanhukset, kipusimme hostellimme yläkertaan ja nukahdimme autuaan onnellisina hiljaisessa huoneessamme.