On taas adventin aika ja odotetaan joulun suurta ja ihmeellistä juhlaa. Juhlan odotetaan olevan suurta, herkullista, lämmintä ja yhteisöllistä. Adventin ajassa korostetaan pientä paastoa, pysähtymistä ja valmistautumista tulevaan juhla-aikaan. Puhutaan hiljentymisestä ja valmistautumisesta sekä samalla odotetaan suurta juhlaa. Kuulostaa jotenkin kovin kaksinaismoraaliselta tai perinteisen näkemyksen miesnäkökulmalta, jossa suureen juhlaan on voinut valmistautua kirja kädessä ja tullaan suoraan valmiiseen juhlapöytään.

Tällaisissa puheissa aivan tyystin unohdetaan se, että suuri juhla vaatii aina valmisteluja. Jopa Jeesus lähetti opetuslapsensa valmistelemaan juhlaa. Juhlan valmistelu vaatii aina hässäkkää tai sitten kyseessä on loistava catering-yritys. Mitä juhla vaatii? Hyvää ruokaa, ihmisiä ja jouluna jopa lahjoja. Ei tietenkään liikaa, mutta kuitenkin jonkin verran. Nämä kaikki vaativat valmistelua. Jos oikein hyvää ruokaa tahtoo, niin on sen valmistus aloitettava aikaisin. Jos tahtoo ihmisiä yhteen, on varattava lippuja ja katsottava, että kulkuvälineet toimivat. Jos tahtoo ilahduttaa toista lahjalla, niin kyllä sekin vaan vaatii pohdiskelua ja välillä juoksentelua eteen- ja taaksepäin.

Sitähän se paasto on. Keskitytään siihen, että ilahdutetaan muita. Ollaan toisia varten olemassa. Mitä muutakaa suureen juhlaan valmistautuminen voi olla kuin hässäkkää, unohtelua ja kinoja. Sitten kun juhla on, niin on mahdollista edes hetken hengähtää, keskittyä suureen lahjaan; Joulun ihmeeseen ja yhdessäoloon.