Talvella oli lunta ja pakkasta... kauan. Luulin jo, että se ilma ei koskaan lopu. Tuntui, että olin jäänyt kotiini vangiksi, koska jokainen kotoapoistuminen tarkoitti pukeutumista kolmeen tai neljään vaatekerrokseen. Seisomista bussipysäkillä liian kauan; varpaisiin kylmä iski joka tapauksessa. Kerran jopa junan armoilla tunnin. Liian usein nälkäisenä, väsyneenä ja kylmissäni odotin seuraavaa bussia, koska edellinen oli juuri mennyt. Kävely ei onnistunut, koska oli joko liukasta tai vaatteet ahdistivat. Ja tottakai kaupassa tai missä tahansa tuli kuuma, kun oli niin paljon päällä. Sehän tietysti pahensi vain palelemista ulkona.

Jos minua talvella rangaistiin, niin nyt olen saanut lahjan. On lämmin.

On lämmin vaikka istuisin illalla ulkona ilman huivia, neuletta tai villasukkia. Lämmin on varjossa, vaikka tuulee. Lämmin on niin sisällä, ulkona, auringossa, varjossa, meren rannalla kuin pyöräillessäkin. Siivota saa bikinit päällä, kuten mennä uimaan ja nukkua hiekkarannalla. On lämmin.

On suuri halu olla ulkona. Syödä ulkona. Jäätelöä, lohipiirasta salaatilla, pizzaa, lounasta, aamiaista, iltapalaa ja kebabia.

Kävellä ulkona.

Haistella kukkia, tuulta, merta, roskiksia, nurmikkoa, puita, puunhaketta, asfalttia, hiekkaa.

Tuntea lämmin tuuli kasvoilla ja iholla; silläkin kohtaa ihoa, joka ei talvella koskaan tunne tuulta: säärillä, selällä, olkapäillä, mahalla, kyljillä ja kainaloilla.

Istua ulkona.

Nukkua ja maata maa selän alla ulkona katsellen sinistä kirkasta taivasta. Katsella pilvetöntä taivasta, auringon laskua, pientä hämärää.

Kuunnella linnun laulua, lokkien rääkynää ja meren loisketta. Iloisia puheita, kuumuuden huokauksia ja kaipuuta talvesta. Kuulla kuinka tuuli lepattaa puissa ja kuinka pyörät kulkevat, asfalttia porataan, autoissa soi poppi liian kovaa ja palloa lyödään tai potkitaan ja pyydellään anteeksi, kun pallo osuu johonkuhun. Tuulettimien hyrinää.

On ihanaa tulla kaupasta ulos, kun sisällä palelee ja  ulkona on lämpimämpää. Lämmin kesä on ihana.