Tiedättekö ihmisiä, jotka jaksavat aina muistella vanhoja. He katsovat vanhoja valokuvia nuoruudestaan tai paremmista ajoista ja kuvailevat loputtomasti kuka oli kukakin ja mitä silloin syötiin. Eivätkö he olekin suloisen rasittavia?

No maanantaina vanhalla koulullani käydessäni (viimeistään) tajusin olevani yksi heistä. Istuessani ruokasalissa aloin lähettelemään koulukavereilleni viestejä: "Täällä nyt istun..." Rasittavaa. Yksi jaksoi vastata, että kiva. Kunnioitan häntä. Kuka jaksaa vanhoja muistella, kun nykyhetkessäkin tapahtuu niin paljon. Ja jaksaa silti.

On hauska ajatella kuin jo muutaman vuoden kuluttua nostalgisoin tätä hetkeä, kun istuin uuden kannettavani kanssa ja kirjoittelin rennosti blogia. Voi kun elämä silloin olikaan helppoa! Toisaalta on mahtavaa ajatella, että nyt täytyy elää siten, että on jotain nostalgisoitavaa.

1272248.jpg
No, on ainakin nämä talvet, joista voi sitten myöhemmin puhua... Tammikuun loppua.