19. joulukuuta, Tennispalatsi 5, ystäväni seurassa. (Unohdin, että elokuva-arvostelutkin kuuluvat blogini aiheisiin..., siksi vasta nyt...)

Olin kuullut/ lukenut tästä kehuja. Ja hirmu väsyneenä joulun alla päädyimme elokuvan 'Matkalla Bethlehemiin' sijasta tähän. Eikä harmittanut, koska joulun perinteen sanoma oli tässäkin paikallaan.

Elokuva oli tosi nopeatempoinen minun väsyneelle mielelleni. En nyt sentään tarinasta meinannut tipahtaa, mutta kaikista vitseistä, hassuitteluista ja vihjauksista kylläkin. Se vähän myös elokuvassa väsytti. Muutaman japanilaiset piirretyn nähneenä arvostaa tiettyä rauhallisuutta ehkä vähän enemmän: ei koko ajan tarvii mennä pää kolmantena räpylänä.

Englantilaisuus uppoaa minuun. On hauskaa nauraa ranskalaisten stereotyypeille, ja pienille hassutteluille. Pienet yksityiskohdat ovatkin tällaisten elokuvien kruunu. Vielä kun jaksettaisiin pysähtyä niihin ja nauraa niille rauhassa...

Elokuvan sanoma, ah niin jouluinen: yksin on ikävä olla, kyllä yhdessä on aina mukavampaa!

Leffasta tulin ulos pirteämpänä, levänneenä ja ilo mielessä. Kannatti.