Oletko ollut katsomassa modernia tanssiesitystä? Minä olen jo pari kertaa. Se on aina yhtä hämmentävää. Sitä yrittää ymmärtää, mutta on hyvin vaikea löytää liikkeille, tapahtumille ja tansseille merkitystä. Ihan kuin se olisi tarpeellista. Mutta tässä nyt kuitenkin syntyneitä ajatuksia.

Ek oli suunnitellut eräänlaisen rondon. -Kuka jäi tuolitta- sai tanssia tarinansa  meille. Tanssit olivat joko hienoja tai koskettavia. Ja välillä taas kisattiin hienoin hypyin. Kosketus tanssissa on pelottavaa.Kun oikeat ihmiset luovat suhteita erilaisilla kosketustavoilla, on näky huumaava. Erityisesti silloin kun tunteeseen pääse kiinni, mitä harvoin tapahtuu. Mutta kiitos tanssijoille. Osittain kohtaukset olivat hyvinkin puhuttelevia. Teoksen loppu tosin meni ohi. Joko teos kosketti minussa jotakin hyvin paljon, tai sitten se lopussa hajaantui liian moneksi, jolloin ote ir

si. Joka tapauksessa minun haluni antaa teokselle merkitys kuului näin: kolmekymppiset ihmiset parisuhdeviidakossa elävät. Koska rajoja ei ole, oli teoksessa useita kerroksia ja päällekkäisyyksiä, joista vain oli pakko valita omansa. Kaikkea ei voi vain saada. Ja sekös meitä kolmikymppisiä riivaa.

Toinen teos oli hassumpi. Selkeämpi ja personoidumpi. Siitä yllä oleva kuva. Monenlaisia merkityksiä, joita mietin vielä kesälläkin. Toisaalta nyt tein katsojan omavaltaisen päätöksen. Päätin osan alussa, mitkä roolit tanssivat ja mitä se kertoo heidän suhteestaan. Näin sain aika erilaisia näkemyksiä äidin ja tyttären välille ja nuoren naisen sekä jumalan välille. Ehkä tulkinta kannattaa reilusti ottaa omiin käsiin, eikä yrittää tulkita, mitäköhän tässä yritetään sanoa.