Työhöni kuuluu ajoittain kriisipuhelimen päivystäminen. Puhelimeen soitetaan vain vakavissa tapauksissa. Tämän takia jo pelkkä puhelimen hallussapito tuntuu ajoittain hyvin rasittavalta. Edellisen kerran, kun puhelinta kannoin, ei se soinut kertaakaan, mutta sitäkin raskaampi se oli kantaa. Tuntuu, että pelko kasvaa hiljaisuudessa lähes sietämättömäksi. Se aiheutti nopeasti vatsanpuruja ja aamuöisiä stressiheräämisiä.

Nyt tuo puhelin on soinut muutaman kerran. On ollut rankkaa käydä tilanteissa, joista ei tiedä mitään etukäteen, mutta myös toisaalta toimintaan pääseminen on poistanut pelkoa. Vaikka tuo puhelin soisi, ei se tarkoita, ettei tilanteesta voisi selviytyä. Joten olen nukkunut yöni paremmin.

Viime päivien oppi on ollut:
- Pidä yhteyttä läheisiisi silloinkin kun kaikki menee tosi hyvin.
- Ota rennosti ne hetket kun voit.
- Syö makkaraa, kun sitä haluat.
- Käy rannalla aina kun voit.