Tämä on taas niitä kirjoituksia, joissa selkeästi myönnän, etten jotain ymmärrä. Olen kerran ollut katsomassa joulusirkusta, jossa tarinaa kerrottiin akrobatian keinoin. Ei kolahtanut. Tuntui siltä, että pitäisi käydä todella usein katsomassa, jotta ymmärtäisi, mitkä ovat ne keinot, jolla tarinaa kerrotaan. Nyt ne olivat vain hassuja hyppyjä tai vaikuttavia päälläroikkumisia.

Eilen katsoin sen, minkä niin moni muukin pääkaupunkiseutulainen oli päättänyt katsoa. Eli Strange Fruit -akrobatiaa Australiasta. Viidessä minuutissahan se tuli nähdyksi. Jollain tavalla huikeus ja sirkusmainen jännyys eivät riitä minulle tunteiden herättämiseen. Hienoahan se oli, mutta ei se taida minulle riittää.

Ehkä ainoa todellinen kysymys illan aikana oli, kuinka paljon tolpan päässä keikkuminen mahtaa sattua. Sekä myös se, että puolen tunnin ajan kipun kesto ja ilmeiden hallinta on aika kunnioitettavaa. Kivusta taidetta. Niin voihan olla, ettei se laite satu yhtään. Hah.

850329.jpg
Taiteiden yö 24.8.2007