Istuin tänään koulussa kahdeksan tuntia kuunnellen puhetta erilaisista tutkimuksen näkökulmista ja tärkeyksistä. Mutta aina ei jaksa kuunnella, vaikka olisi kuinka kiinnostavaa. Erityisesti klo 16 ja 18 välillä ei aivoihin tunnu mahtuvan enää yhtään uusia teorioita, saati yhteiskuntateorioita... Anteeksi viisaalle puhujalle, mutta aina ei viisainkaan ajatus kohtaa toimivaa aivosolua.

Anteeksipyynnölle on syy. Itsekin kun lyhyesti jouduin esittelemään erään työn "luokan" edessä, niin otti suuresti päähän, kun ihmiset höpöttivät omiaan. Teki mieleni tehdä kuin teineille olisin tehnyt  eli ensin tuijottanut tiukasti puhujaa, sitten itse vaiennut ja lopulta kysynyt jotain ivallista. Mutta eihän aikuisten kesken voi. Aikuisethan saavat käyttäytyä aivan ihan, miten itse parhaaksi katsovat. Ja useinhan juuri aikuisten käytöksessä ei ole mitään moitittavaa... (ironiaa äänessä)

Ja kyllä sitä kieltämättä osui arvostelu omaan nilkkaan; joskus vaan on niin tärkeää sanottavaa vierustoverille... Jota ei enää muista tauolla tai ei ole kuitenkaan ihan niin tärkeää, että siihen enää koskaan viitsisi palata.

Voimia kaikille luennoitsijoille ja luennoilla kärvisteleville!