keskiviikko, 18. huhtikuu 2018

Rajattu näköala

vee%C3%A4r.jpgAluksi on sanottava, että onpa hassua nähdä oman bloginsa mainostajana kulutusluottomainos. (Ko. mainostajan tietoihin en nyt tutustunut.) Uudessa työssäni yritän löytää keinoja, etteivät ihmiset tarttuisi ns. huonoihin lainoihin, luottoihin tai osamaksuihin. Muitakin keinoja usein on. Tuntuu muutenkin, että rahanjakajia ei pääse pakoon millään. Niin kuin ei pääse sitten myöhemmin niitä velkojakaan.

Tänään oli taas Helsinkipäivä. Helsingissä kaikki on mahdollista. Tämä ja huominen ovatkin oikeasti sellaisia päiviä, joiden jälkeen osaan paremmin hahmottaa, mikä on mahdollista.

On ollut hauska huomata, kuinka oma ajattelu on hyvin rajoittunutta. Sen rajat voisi melkein piirtää ilmaan. "Tässä on raja, mihin pystyn itseseni ajattelemaan ja tämän rajan jälkeen tarvitsen muita". Ihnaaa, kuinka keskustelulla  ja oikeastaan jopa ääneen sanomisella pääsee eteenpäin. Ajatus lähtee heti kehkeytymään eteenpäin. Yhtä lailla sen voisi piirtää eri tavoin, kuin "se ajatus siitä sitten lähti".

Tällaisina hetkinä vahvistuu se, että kenenkään ei ole hyvä olla yksin. Yksin ollessa ajatus vaan kaventuu. Mieli löytää vain samoja ratkoisuja tai vielä pahemmin esteitä. Pienistä vaikeuksista voi tulla muureja ympärille.

Tänään kuuntelin: "Pätkäduuneista on paha mennä säästämään" Ipanema/ Juhis
Tänään opin: Kykyviisari
Tänään näin: Neljä kurkea
Tänään innostuin: Nightwish 14.12.18

maanantai, 16. huhtikuu 2018

Oman kielen löytäminen

kukka%20lila.jpgKun lukee tekstiä, joka on kirjoitettu hyvin ja huolella, voi vain ihastella toisten taitoa kirjoittaa vaikeista aiheista selkeästi ja informatiivisesti. Samalla tuskailen, että miten löydän tästä oman kieleni. Etsin koko ajan pakollisia sanoa. Tänään etsin hästägejä. Mitä sanoja ja sanontoja tulee käyttää, jotta puhumme samasta asiasta? On mielenkiintoista lukea tekstejä ja sen jälkeen vain muhitella, että niistä sanoista tulee osa omaa sanastoani. Joistain sanoista tulee, joistain ei tule.

Samalla lailla opiskellessani vierasta kieltä, pitkään on sellainen olo, että nämä ovat vain vieraita sanoja, joita yrittää ladella peräkkäin. Yhtäkkiä sanat alkavatkin elämään. Niitä löytää lauseina suustaan. Niitä kuulee laulujen sanoista. Pikkuhiljaa ymmärtää.

Opettelen itselleni etäisiä ammatillisia sanoa, jotka ovat ihan suomenkielisiä perussanoja. Silti sanoilla on merkityksiä, joiden vivahteet ne ihmiset tietävät, jotka ovat pyöritelleet niitä pitkään. Helpoimmin sen huomaa, kun käyttää sanaa väärin. Silloin huomaa, että käyttämäni sanan vivahde on väärä, vanhanaikainen tai jopa sopimaton. Usein vivahde viittaa hieman eri asiaan, eri tulkintaan alkuperäisestä. Tällöin voin vain nöyrtyä ja opetella. Tai oikeastaan odottaa, että sanojen vivahteet ovat muuttuneet myös itselleni arkipäivän sanoiksi.

perjantai, 13. huhtikuu 2018

Toisen viikon loppu

IMG_3507.jpgTuli perjantai. Torstai oli sellainen tykityspäivä, josta nautin. Kollegani "Asta" tuli käymään ja yhdessä pohdimme molempien omia hankkeita. Astan kokemus on erityisesti projekteissa, jossa oma osaamiseni on heikkoa. Tuntuu, että kaipaan juuri jonkilaista roolimallia siihen, millaista on olla projektikoordinaattori. Aiemmin olen tehnyt vankkaa perustyötä, jossa työ kävelee eteeni halusin tai en. Yleensä halusin. Nyt uuden luominen, uudessa roolissa toimiminen ja profiilin nostattaminen ovat uudenlainen osa uutta työtäni.

Sain minä myös ihan konkretiaa. Sain ennen kaikkea kirjan, josta olen jo nyt löytänyt monia viisauksia. Sekä viisauden, että tarvitsen itselleni työrukkasen, jonka kanssa saan hanketta miettiä. Tätä täytyy työstää.

Mutta tänään, kun eilisen langanpätkiä oli tarjolla kuin mummoni ryijyssä, oli vaikea saada työstä mitään otetta. Olin vielä päättänyt tehdä pitemmän päivän, jotta saisin projektisuunnitelmaa rauhassa eteenpäin. Päivän lopputulemana onkin, että monta langanpäätä aloitin tai jatkoin. Tuli tarve myös kirjoittaa tännen päiväni aikaansaannokset, ettei päivä tuntuisi turhalta. Kun ei saa mitään valmiiksi, tuntuu, ettei tehnytkään mitään.

Itse asiassa, kun talo tyhjeni ja huone Piu-vempeleen ansiosta viileni, niin olenkin ollut iltapäivän yllättävän tuottelias ja innovatiivinen. Se tuntuu hyvältä.

Pohdinnaksi tältä viikolta on jäänyt:
Ole kuin mies. Ei nekään stressaa mistään.
Älä ole niin ankara itsellesi.
Ajattele, että on monia alisuoriutujia, jotka eivät yhtään murehdi siitä.

torstai, 12. huhtikuu 2018

Jumitus

dkn%20piha%2020180112_edited.jpgTaitaa olla se vaihe, kun pitäisi vaan kiltisti istua läppärin äärelle ja alkaa kirjoittamaan. Siis jumittaa.

Myös päätä särkee jo toista päivää. Taitaa kunnollisella ergonomialla olla sittenkin paikkansa.

Eilen sain tietooni tarvitsemani asiat, joita tänä aamuna olen lukenut. Sain tietooni sen, mitä tarvitsen jatkaakseni. Ehkä jotain vielä puuttuu, kun jumittaa. Onneksi työtoveri tulee tänään vaihtamaan kanssani ajatuksia! Ehkä me sillä pääsemme eteenpäin.

Huomenna taitaa olla "niskasta kiinni ja kirjoittamaan" -päivä. Minne menisin kirjoittamaan...

 

P.S. Parasta on kuitenkin, että työmatkapyöräily on vihdoin alkanut! Se on mahtavaa!

tiistai, 10. huhtikuu 2018

Kuudennen päivän aamu

Eikun hommiin!On se vaan jännää, miten viikonloppu teki tehtävänsä. Jo eilen maanantaina huomasin, että asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen. Oikeastaan olen kyllä vasta palannut siihen tilanteeseen, mikä minulla oli silloin, kun tähän tehtävään hain. Eli olen palannut tilanteeseen, jossa olin ennen kuin oma elämäni muuttui.

Näin paljon sitä ihmisen mieltä sotkee muutos. Muutos, jota halajan ja aina kaipaan, niin silti. Muutos sotkee mielen ja uuden oppiminen vie aikansa.

Tällä viikolla tiedän jo, mihin viedä autoni aamulla. Harkitsin jo pyörällä tulemista, mutta se on säiden puolesta ollut vielä työn alla. Toisaalta juuri tällaiset muutokset vievät myös aikaa. Miten aamurutiinit muuttuvat, kun töissä pitää olla puoli tuntia aiemmin. Miten organisoin työhön tuloni? Missä syön ja monelta pääsen kotiin? Näitä henkilökohtaisia muutoksia ei perehdytyssuunnitelmaan useinkaan laiteta. Ja tässä tapauksessa perehdytykseni on käytännössä toisella paikkakunnalla, joten lounaspaikat täytyy löytää itse tai toisten avulla.

Työn sisällöt ovat olleet päällimmäisenä. Olen lukenut, värikoodannut, lukenut ja taas kirjoittanut muistiinpanoja. Niin paljon, että välillä mietinnöt ja strategiat loikkasivat paikoiltaan. Eilen asiat alkoivat löytää paikkansa. Aloin vuoraamaan seinäni ohjelapuilla luomaan rakennetta mieleeni. Eilen ensimmäistä kertaa osasin vastata jo auttavasti kysymykseen, mitä minä aion tehdä.

Tänään aloin kirjoittamaan, mitä aion tehdä.