maanantai, 28. toukokuu 2018

Hyviä neuvoja

h%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kkiverkko.jpgParin viikon nyhveröinnin jälkeen sain upean tapaamisen hanketyöntekijän kanssa. Viime viikolla sain pomoltani hyvää palautetta oman työni suunnasta. Sen pohjalta on ollut hyvä jatkaa.

Tänään kuitenkin sain konkreettisia neuvoja. Kirjoitan ne saman tien muistiin.

1) Ota rauhassa.
2) Ydinsanoma haltuun.
3) Luo verkostoja!
4) Pidä hyvää huolta kontakteistasi.

Tämän keskustelun pohjalta on rauhallista lähteä liikkeelle. Sovimme jopa yhteistyökuvioista. Ja se jos mikä kuulosti hyvälle!

P.S. Pitää muistaa pitää yhteinen hyvä mielessä. Niin ei tule happamia marjoja tarjottua kellekään.

 

tiistai, 22. toukokuu 2018

Asiantuntijuutta kohti

IMG_6054%20-%20Copy.jpgHuomaan, että pikkuhiljaa olen pääsemässä minä-keskeisyydestä eteenpäin. Hiljalleen alan saamaan otteen kokonaisuuksista tai ainakin teemoista. Viime viikon tehopäivät pääkaupunkiseudulla ovat saaneet minut sekä nöyräksi, väsyneeksi että toisaalta vakuuttuneeksi siitä, että tietoa tarvitaan lisää. Tämän hetken avainsanoja tuntuvat olevan palvelumuotoilu, pilotointi ja vaikuttavuus. Omaksi seuraavaksi askeleeksi olen asettanut myös tiedon lisäämisen, mikä onnistunee kyselyn ja aamiaistilaisuuden avulla.

Tämä julkinen päiväkirja olkoon nyt pohdiskelualustani. Entinen opiskelutoverini ja nykyinen lähes mentorini sanoi viisaasti, että jos olisin jo valmis ajatuksineni, olisin selvittänyt todella hyvin, mitä mieltä itse olen hankkeesta. Tällöin saisin tehdä yksikseni hienon projektin. Toisaalta tänään oppi oli se, että jos minulla ei olisi tässä vaiheessa suuntaviittoja , mitä kohti mennä, olisi vaara, että tavoite lässähtää ja katoaa olemattomiin. Suunnitelman seuraava taso lieneekin. Tavoitteiden pureskeleminen konkretiaksi: aluksi tiedonlisääminen, sitten tiedon muokkaaminen, tämän jälkeen tiedon levittäminen.

Pohdintaan laitan myös, miten palvelumuotoilun periaatteita voidaan hyödyntää hankkeessa. Onko taitoja hyödynnettävissä? Osa toiminnasta mennee vanhalla tavalla, koska osaamista palvelumuotoilusta minulla ei ole. Toisaalta yritän poimia herkut.

Ehkä tämä hanke on joka tapauksessa herkkujen poimimista. Miten vain saisin kollegat uskomaan, että kyse on herkuista eikä happamista, mutta terveellisistä mustaviinimarjoista?

Tänään näin: Peuran
Tänään opin: Tikli on sekä kirja että lintu
Tänään kaipasin: Viisautta, unta ja rauhaa
Tänään rakastan: Elämääni ja Tonia.

perjantai, 18. toukokuu 2018

Kaikki on avoinna

katajanokan%20piha.jpgMinulla on ihanteellinen työtilanne. Olen saanut upean tehtävän, jossa minulla on lähes rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseäni. Minulla ei ole juurikaan raportointivastuuta, läpinäkyvyysvaadetta eikä suurta saavutusvaadetta. Minulle on sanottu, että minulla vapaat kädet toteuttaa tavoitetta. Tiedän olevani äärimmäisen upeassa tilanteessa. Vahvuuteni on vain siintä, että olen oppinut selviytymään niukalla ja tekemään minimistä parhaan.

Kysymyksiäni tällä hetkellä ovatkin se, että mitä minä sitten oikeen teen. Koska mieleni tarvitsee rajoja, yritän etsiä niitä. Yritän sulkea avointa porttia, jotta sietäisin avaruutta, joka mielessäni vallitsee.

Nyt olen ollut kolme päivää oppimassa työyhteisöni toimintakulttuuria, itse toimintaa ja saamassa virikkeitä omaan työhöni. Kateus olkoon voimavarani. Olen päättänyt kadehtimalla, kopioimalla ja utelemalla päästä pidemmälle. Toki yritän leikkiä pirteämpää ja positiivisempaa kuin näinä päivinä oikeasti olen ollut. Kaipaan tiimiä, jonka kanssa ideoida ja toteuttaa.

Keskiviikkona kehitimme ja vaikutimme. Täytyy sanoa, että osa toiminnasta meni ohi. Sain vielä sihteerinakin, enkä tyystin ymmärrä, mitä johtopäätöksiä minun tulee kirjata. Täytyy palata tähän maanantaina. Hyvä, selkeä tehtävä. Tykkään siitä.

Torstaina olin kuuden palaverin ja yhden koulutuksen päivä. Työtunteja tuli vähemmän kuin arjessa, mutta tietoa yritän nyt koota. Onneksi on tämä matka ja tämä julkinen päiväkirja. Kirjoitan ylös tunteita, jotta pääsen myös kiinni  niihin asioihin, jota muistioihin kirjoitin. Kiire oli ensimmäiseen palaveriin, jossa en ihan osannut hyödyntää täysin asiantuntija osaamista. En olltu riittävästi tutustunut hänen aihealueeseensa etukäteen, joten osa tapaamisesta meni ohi. Seuraava viestinnän palaveri oli ihanan yksinkertainen ja tehtävän tekemistä. Saimme sen tehtyä.

Sitten aloitin utelun ja kateuden. Menin isomman projektin kimppuun. Oli kiva kuulla sitä ideointia ja pohdiskelua, mitä he olivat tehneet. Hieman harmitti, että heidän pidemmässä ja perusteellisemmassa hankkeessaan olisi kohtia, joihin olisi mukava tulla mukaan ja hyödyntää paremmin, mutta aikataulutus ei aivan kohtaa. Kun minulla tulee olla valmista, ovat he vasta puolivälissä. Onneksi he ovat innokkaasti ottamassa minua myös mukaan suunnitteluun. Ehkä voin hyödyntää heitä työssäni kuitenkin. Samalla sovin osahankkeen esittelyn, joka lounaan jälkeen käytiin läpi. Palvelumuotoilijan ammattitaitoa hyödynsin kyllä ilolla! Toivottavasti hän jakaa osaamistaan jatkossakin!

Sitten oli nopea palaveri, jossa halusin osallistua viestintätiimiin. Saa nähdä toteutuuko se. Mutta jotta olisin keskiössä tiedon kulussa, jotta oppisin paljon ja saisin sitä ajatusta, mihin omaa työtäni vien, osallistun tällaisiin kokoaviin ryhmiin mielelläni. Viimeisenä oli tämän-blogin-henkinen-avautuminen kollegahankkeen vetäjälle. Se teki hyvää. Hän myös hyvin selvensi, että vaatimukset hankettani kohtaan ovat hyvin paljon matalammat, joten hienoa kirjallista ilmaisua ei tarvita.

Lopulta oli hyvin informatiivinen koulutus. Iloitsen siitä, että tässä työssä ollaan niin innostuneita. Ristiriitoja löytyy, mutta niitä on jokaisessa työpaikassa ja aina ollaan vähän mustasukkaisia toisten saamasta huomiosta. Silti yhteinen kehittäminen on mielessä ja innokasta.

Tänään olikin huippupäivä. On mahtavaa, että saa kuulua laajennettuun johtoryhmään. Näköalapaikka on aivan valtava. Opin tänään niin paljon uutta ja lisäksi havaitsin, kuinka saman työn eri osa-alueilla tehdään niin monipuolisen laajasti ihmisiä auttavaa työtä, että! Ja lisäksi tarve toistemme työlle on mittaamaton. Tarvistemme konkretiaa ja tarvitsemme tätä höttöpuolta. Molemmat hyötyvät toisistaan!

Opin: Kolme päivää tiivistä asiaa on aika rankkaa vailla vakituista asuntoa.

Iloitsin: Hyvästä vastaanotosta ja siitä, että mikään ei ole mahdotonta.

Pelkään: Olla yksin.

Tavoite: Tehdä parhaani. Istua alas/ seistä ja tehdä työni. Asia kerrallaan tai no, pari asiaa kerrallaan.

Näin: Millan, Tuomaksen, Janin, Marian, Helin, Leenan, Mian ja Essin. Sekä ihanan aviomieheni.

Koin: Uimisen kauppatorilla ja meressä.

Surin: Jouduin tuottamaan ystävälleni pettymyksen, kun en voinutkaan lupautua yhteiseen reissuun.

Toivon: Ystävyytemme löytää uusia kohtaamishetkiä ja ajankohtia reissuun.

tiistai, 15. toukokuu 2018

Tyylieroja

dkn%20piha%2020180508_edited.jpgUusi urani on todellakin uutta. Edellisessä työssäni diakoniatyössä oli monelta osin vapaat kädet suunnitella toimintaa, mutta monet asiat ovat uutta. Välillä iskee myös alemmuudentunne tai huijarisyndrooma, mistä oli jossain lehdessä juuri juttua. Huijarisyndrooma iskee hyville ammattilaisille, joilla on itsetunnossaan puute jollain osa-alueella. Ko. henkilöllä on kaikki tarvittavat taidot tehtävän suorittamiseen, mutta koska taustalla on joku epävarmuuden aiheuttaja, henkilön oma usko osaamiseensa loppuu. Sellaisina hetkinä on olo, että muut saavat tietää, etten oikeasti osaa mitään.

Tällaista oloa lisäävät tietysti myös kollegat, jotka ovat hyviä eri asioissa kuin itse. Kun taas katsoin kirjoittajalahjoilla siunatun kolleegani tuotosta, niin puhdas epätoivo iski minuun. Tuli tunne, etten ikinä pysty moiseen. Järkeä käyttämällä sain arvioitua, että tottakai pääsen ja ennen kaikkea, että minun tapani tehdä on vain niin kovin toisenlainen.

Onneksi on ystäviä. Kävin lounaalla ex-kollegani kanssa, jonka kanssa jaoimme omien ajatustemme karikot. Siinä, missä toiselle pystyin sanomaan helposti, että tuollainen murehtiminen on turhaa. Sain itse kuulla oman murehtimiseni olevan yhtä lailla turhaa. Parasta olisi siis pyrkiä hyötymään toisen erilaisuudesta ja oppia uutta.

- Mikä siinä onkin, että uuden oppiminen tuntuu nöyryyttävältä, vaikka juuri sitä haluaa? -

Onneksi sain kadehdittavan hyvälle nykyiselle kollegalleni sanottua, että aion reilusti kopioida hänen tuotostaan. Hän otti sen hyvin ja sanoi toimeni olleen parasta kehua. Onneksi!

maanantai, 7. toukokuu 2018

Pois toimiston turvasta

IMG_3359.jpgProjektikoordinaattorin ura on nyt tullut siihen pisteeseen, että nysväämisen lisäksi tulisi myös tehdä jotakin konkreettista. Olen odottanut tätä vaihetta, koska koen, että vahvuuteni on ihmisten kanssa toimiminen ja puhuminen. Toisaalta olen nyt kuukauden nyhvertänyt omien ajatusteni kanssa, joten koen olevani ruosteessa.

Ensimmäinen esittäytyminen oli minun edelliselle viiteryhmälleni. Tietysti jännitin esitystä kovasti. Täytyy itsekriittisenä ihmisenä sanoakin, että petrattavaa on, vaikkakin pääasiallisesti vastaanotto oli hyvä.
 

Oppeja:

1) Puhu kohdeyleisölle neutraalisti ja vältä turhia esimerkkejä.
Liian innokkaasti etsin motivaatiota yleisön tunteista. Hyvässä hetkessä se toimiin, huonossa se on säälittävää.

2) Puhu vieläkin rauhallisemmin ja rohkeasti.
Mikä nyt niin jännitti. Jaa..a. Yleensä olen rauhallinen ja rohkea.

3) Älä provosoidu
Älä selittele, älä loukkaa, äläkä liikaa innostu.

4) Mieti, missä kohtaa laitat esitteet jakoon. Selitä tarkemmin, mitä esitteet sisältävät.
Voihan jännitys. :)

Toisaalta juuri tällaiset asiat riisuvat aseista kuulijansa. Olen ihminen, joten kuulijakin kohtelee toista ihmisenä. Toivolla eteenpäin!