perjantai, 21. syyskuu 2018

Ilotulituksesta nuotioon

Pnokipannu%20talvi.jpgari viikkoa on ollut sellaista korkealentoa, että mahdollisuuksia vain on tipahdellut kaikkialta. Se on lempivaiheeni, kun kaikki tuntuu ilotulitusten räjähtelyltä. Oma oppiminen on huipussaa ja näkee yhteyksiä kaiken välillä ja pitää kaikkea tärkeänä. Uudet ihmiset ovat innostavia, eikä negatiivisia huokauksia edes noteeraa. Tällöin hankkeellani on siivet, joilla liidetään kohti uutta uljasta parempaa maailmaa, mikä tietysti onkin hankkeeni tavoite.

Sitten tulee huomattavasti aivoja kuormittavampi vaihe - pitää valita. Uusista uljaista ideoista pitää pystyä muodostaa koherentti kokonaisuus. Ennen kaikkea suunnitelman täytyy olla toteutettavissa annetussa ajassa. Tämä tuottaa väsymystä. Olen ollut myös hyvin väsynyt. Nämä kaksi vaihetta ovat osittain päällekkäin. Muutaman maanantain olen kyllä viettänyt niin vuoristojunassa, kun olen saanut ensin hyvän tai huonon vastauksen, sen myötä idean ja siitä taas kipakan palautteen. Näin ei ainakaan tylsää hetkeä ole ollut.

Miten sitten sytytetään turvallinen ja rajattu nuotio, joka tekee tehtävänsä tuottaa lämpöä ja lämmittää ruuan? Olen sen tien alussa. Jatkuvasti yritän saattaa kipinät joko uuteen nuotioon tai sammuttaa ne. Ehkä lopussa onkin vartiotorniketjuista tuttu nuotioiden ketju. Tästä metaforatasolta pitää vain päästä kohti konkretiaa ja arkista työtä.

maanantai, 10. syyskuu 2018

Yksinäinen kuuntelee ääntä kuin ääntä

aivot%20halkeaa.jpgViime viikko oli loistava. Pääsin monessa asiassa ja ideassa eteenpäin. Lähdin viikonlopun viettoon innoissani ja hyvin, hyvin väsyneenä. Viikonloppuna kehittelin monenlaista yksityiskohtaa, kun lopultakin energiaa taas oli. No mikä tähän johti: Kohtasin ohjausryhmäni, joka oli sekä kannustava että kriittinen.

Vaikka keskustelu oli hyvin yleisellä tasolla, antoi se kuitenkin selkeää viestiä siitä, että oikeaan suuntaan olen menossa. Pystyin monta viikkoa jumittaneet konkreettiset toimenpiteet laittamaan päivämääriksi ja kutsuiksi. Pystyin lähtemään kehittämään oikeaa materiaalia, kun sain jonkinlaiset hyväksynnän suunnitelmilleni.

Tämä viikko alkoi hieman toisella tavalla. Tapasin ohjausryhmän jäsenen, joka kyllä puhui nätisti, mutta myös muistutti, että tässä on hankkeen aikaa jo kulutettu näin paljon, että jotain pitäisi saada aikaan. Samalla iski paniikki. Samalla iski riittämättömyys, joka johti siihen, että suunnitelmaan iski heti ahneus. Pitää saada lisää ja mikään ei riitä. Todella mielenkiiintonen tunne.

Kun on hyvin sosiaalisesti herkkä ja tekee töitä yksin, niin sitä kaipaa, mitä tahansa toista ääntä. Tällöin tämän äänen vaikutus on myös, mitä suurin. Kirjoitan tämän oikeastaan siksi, että tulisin tietoiseksi ja osaisin asettaa yksittäiset äänet niiden kokoisiksi. Toki myös haluan ottaa niistä oppia. Niin jakotautista.

 

keskiviikko, 15. elokuu 2018

Median edessä

Työnantajani toivoi esiintyvien työntekijöidensä käyvän koulutuksen, jossa opastettiin median edessä toimimiseen. Kävimme siis saamassa muutamat hengitys- ja esiintymisknoppiopit ja sen jälkeen meidät pistettiin kameran eteen. Suuri oli häpeän määrä, kun joukolla tuijotimme kunkin esitystä isolta ruudulta. Päivän jälkeen on hyvä kirjoittaa ylös, mitä oikeastaan opinkaan.

latvia%20voimauttava%20kuva.jpg1. Hengityksellä voi säädellä omaa rentouden tunnettaan. Eli muista hetki hengittää ja rentouttaa pallea, niin esityskin sujuu paremmin.

2. En kuulosta lainkaan niin tyhmältä ruudulla kuin miltä sisälläni tuntuu.

3. Minulla on kuulemma puhumisretoriikan taitoja.

4. Ei saa antaa täkyjä, eikä provosoitua.

5. Nauti tilanteesta, että pääset puhumaan sinulle tärkeistä asioista.

6. Unohda itsesi.

Omassa tuskassa oleminen vei kyllä suurimman huomion päivästä. Jännittäminen ja aamun epäonnisen hidas junamatka loivat tuskaa koko päivälle. Kouluttajan pätevyys monella elämän saralla tuli ilmi jopa, niin että lopuksi pelkäsin hänen puuttuvan epäolennaiseen. Mutta muistanpahan nyt sen, että "ystävällisin terveisin" -jälkeen ei tule pilkkua. Pelon ja kunnioituksen suloinen sekamelska.

Sen sijaan kokemuksena käteen jäi myös esiintyjäkonkarin epävarmuus, kun hän esiintyi tutuille sekä hänen tuskansa omaa esitystään katsoessa. Omasta epävarmuudesta koin, että suuri osa siitä johtui sisällöllisen osaamisen ohuudesta. Tutusta aiheesta olisin puhunut mieluummin ja varmemmin. Nyt tilanne muistutti sanallista kuulustelua. Toisaalta myös opetti sen, että paljon täytyy vielä opetella puhtaita faktoja. Tiedon puute on onneksi helpommin ratkottavissa.

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Rähmänkäpälä

NIMG_3465.jpgyt ottaisin vinkkejä itseni johtamisesta. Tiedän kaikki listojen teot ja aikataulutukset. Osaan palastella ja lokeroida. Jopa priorisoida. Mutta en osaa aloittaa. Tarvitsen liian deadlinen, jotta saan hommat alkuun.

Juuri ennen kesälomaa olin voimani huipussa ja flow oli parhaimmillaan. Lomaltapaluu on ollut äärimmäisen vaikeaa. Myönnän olevani sosiaalinen eläin, joka toimii ympäristön mukaisesti. Tunnen itseni ja tiedän, että kun vauhti alkaa, niin hommat sujuvat. Mutta. Kun teen nyt itsenäistä työtä, joka etenee vain minun kauttani, niin tälle asialle pitäisi tehdä jotakin.

Olen nyt lukenut hienoja blogeja siitä, kuinka ihmiset ottavat taloutensa haltuun. Tekevät suunnitelman ja noudattavat sitä. Minullakin on suunnitelmia, vaikka minkä suhteen, mutta en vaan kykene aloittamaan. Syitä keksin useampia, mutta ne ovat vain esteitä, joita olen kyllä muutoin aivan helposti oppinut ylittämään. Kerron ne tässä nyt kuitenkin ennen kaikkea itselleni.

1. Muut eivät ole vielä töissä (toimi viime viikolla, ei enää tällä viikolla)

2. Arki muuttuu lomarutiinista arkirutiiniksi hitaasti. (Tämä on totta, mutta inhoan rutiineja joka tapauksessa, niin mitä ihmeen väliä tällä on.)

3. Osaan tuijottaa seinää ja lukea innostavia blogeja tuntikaupalla. Eipähän tarvitse omia varsinaisia töitäni tehdä ja voin hyvin perustella tutustuneeni aihealueeseen.

4. Kaipaan ihmisiä ja painetta!

Millä ihmeellä saan itseni aloittamaan? Tämä lähinnä tulevia aikoja varten. Paniikki hiipii jo oven takaa.

 

 

maanantai, 28. toukokuu 2018

Hyviä neuvoja

h%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kkiverkko.jpgParin viikon nyhveröinnin jälkeen sain upean tapaamisen hanketyöntekijän kanssa. Viime viikolla sain pomoltani hyvää palautetta oman työni suunnasta. Sen pohjalta on ollut hyvä jatkaa.

Tänään kuitenkin sain konkreettisia neuvoja. Kirjoitan ne saman tien muistiin.

1) Ota rauhassa.
2) Ydinsanoma haltuun.
3) Luo verkostoja!
4) Pidä hyvää huolta kontakteistasi.

Tämän keskustelun pohjalta on rauhallista lähteä liikkeelle. Sovimme jopa yhteistyökuvioista. Ja se jos mikä kuulosti hyvälle!

P.S. Pitää muistaa pitää yhteinen hyvä mielessä. Niin ei tule happamia marjoja tarjottua kellekään.