Tämäpä oli hämmentävää. Kaikki täällä työstämispuolella on muuttunut sitten viime käynnin. Muutos onkin ahdistavaa.

Elämässäni on tällä hetkellä niin paljon muutosta ulkopuolella, että tuntuu tarpeelliselta käpertyä kaikkeen omaan. Oma elämä on onneksi muutoksetonta, mikä toisaalta myös ahistaa. KUnnon ihmistähän ahistaa aina, maksoi mitä maksoi.

Tämä kirjoitus on vain todistus elossaolostani. Edelleen on vanhat sukellukset kirjaamatta ja onneksi uusia on tulossa. Katotaan nyt miten saan pidettyä kaikki aisoissa. Pääasia kuitenkin, että maailma on edelleen tuskaisaa, leffat kivoja, taide hämmentävän innostavaa ja matkailu lähes uskonnon kaltainen syy elää.

Jatkan myöhemmin. Nyt pitää pilkkoa paprikaa.