Pelkäsin hirmusti nähdä tämän leffan, vaikka näyttelijät olivatkin huippuja. Ajattelin, että tämä on nyt taas sellaista väkivaltaviihdettä, jota en ollenkaan viihteeksi ymmärrä.

Onneksi on kuitenkin Samuli Edelman. Samulin rooli oli ihanan sydämellinen. Sen myötä koko elokuvaa hiipi ymmärtävä ote kaikkia sen hahmoja kohtaan. Niin no, paitsi sitä yhtä kohtaan. Empatian avulla Peterin mahtava roolisuoritus sai tilaa ja rakkautta. Hietalahteen ihastuu yhä uudelleen.

Rööperi tekee gangstereista ihmisiä ja surullisen tarinan ritareita. Aikomus ei ole koskaan niin paha kuin teko. Eikä kohtalo niin julma, kuin ansaittu elämä. Jos joku tuota filosofointia ymmärsi, niin hyvä. Pääasia kuitenkin, että leffa oli koskettava, hauska ja rikollinen. Sitä katsoi mieluusti.