Ekaa kertaa moneen vuoteen joulun jälkipäivinä pakkasin laukkuni. On muuten hyvin epäjoulumaista pakata bikinejä ja kesävaatteita laukkuun samalla, kun miettii joululahjoja ja kinkun laskeutumista. Mutta aurinkovoide, hattu ja passi löytyivät, niin päästiin matkaan. Ystäväpariskuntamme lähti yhtä aikaa pakettimatkalla ja me tultiin resiinalla perässä. Pysähdyttiin Houstonissa, jossa oli vilpoinen ilma. Saavuimme illan suussa Cancuniin, josta majoituspaikkamme kautta saatu kuljettaja vei meidät Puerto Aventurakseen, suojatulle asuin alueen Playa del Carmenin lähelle.


Puerto Aventuraksessa ja Playa del Carmenissa

Kerrostaloasuntomme oli meren ja sataman välissä. Rannankin löysin, kun tajusin mennä lähelle, talon taakse. Siellä ihanainen hiekkarantamme viihdytti minua ja kirjojani monena päivänä. Vesi oli hieman viileää, mutta turkoosista. Alueena Aventuras oli liian suljettu. Kauppoja ja ravintoloita oli kourallinen ja ne kävivät viikon sisällä liian tutuiksi. Halu päästä naapurikyliin kasvoi jo ensimmäisenä päivänä, kun hetken katseli vangittuja delfiinejä viihdyttämässä tekokanavassa turisteja.

Playa del Carmen on viihdyttävä turistikaupunki, jonka ranta on upea, leveä uimaranta. Carmenissa näin myös Gilmoren tyttöjen Michelin eli Yanic Truesdalen. (Iiiiiiiiik.) Siellä myös hengailin niin kirkossa ja kaupoissa yksin kuin Helinkin kanssa. Ravintola Parillassa söimme parhaat annokset, ihan pääkadulla. Syömisestä muuten on sanottavaa, että en enää tajua mitä eroa on tacolla, tortillalla, quesadilla tai muillakaan vastaavilla sanoilla. Maistuvat ja näyttävät ihan samoilta.


Puerto Aventura, takapihamme


Mayat

Suurin ilon kohteeni oli kuitenkin päästä Maya-raunioille. Kävin ensin yksin Tulumissa, vanhemmassa rauniokaupungissa. Kun näin ensimmäisen temppelin muodon kaukaa, aloin kyynelehtimään. Täytyy sanoa, etten uskonut, että koskaan näkisin maya-raunioita: Jotain mistä unelmoin tietämättäni. Tulum oli sopivan kokoinen ja täynnä iguaaneja. Paljon valokuvia, turisteja ja parasta oli, että paikka oli aivan meren rannalla. Aamupäivän kierreltyäni halusinkin jo uimaan. Paluumatkalla näin turisteille suunnattuja tolppamayaesityksen ja mölyävää musiikkia. Tulumista on pakko pitää.

Toinen pakkokohde oli Chizhen Itza, jossa mayojen (tolteekkien) pyramidi sijaitsee. Maksetulla retkellä into ei kasvanut ihan yhtä suureksi kuin yksin seikkaillessa Tulumissa ja alue oli aivan järjettömän suuri. Mutta edelleen se ihme, että täällä intiaanien mailla kävelimme oli huikaiseva. Pakolliset kuvat, hämmennys historian verisyydestä ja ikävät ajatukset siitä, kuinka uhratut ihmiset olivat saattaneet saastuttaa ja myrkyttää koko kansan historian lehdille. 


Tulum

 


Cenotet eli luolastot

Chizhen Itzan retkellä kävimme myös uimassa eräässä hyvin uimahallimaisessa cenotessa. Cenoteja on koko Yukatanin niemimaa täynnä, johtuu suolaisen ja makean veden vaikutuksesta ja maaperän soljuvuudesta :). Yleensä ne ovat upeita vedellä täyttyneitä luolanalkuja, joista pääsee toisiinsa veden alla luolastoissa. Uimahallissa oli oma ilonsa, koska se oli niin suuri ja vedenpinta syvällä, mutta aidoissa metsän keskellä olevista luolista sukeltaminen oli parasta antia.

Mieheni oli luolasukelluskurssilla ja tutustui useaan hyvin syvälti. Itse kävin Chak Mool -nimisessä cenotessa säikkymässä ja ihailemassa vedenalaisia tippukiviluolahalleja. Ensimäisellä sukelluksella kävimme uljaissa valonviistämissä halleissa ja tiukemmissa putkissa, joissa pahimmillaan makean ja suolaisen veden sekoittuminen aiheutti öljymäistä vettä, josta oli vaikea nähdä läpi. Toisella sukelluksella pääsimme näkemään isojakin stalaktiitteja ja -miitteja. Pääsimme yös ilmaluukkuun (jossa ilma kuitenkin vaihtui) ottamaan poseerauskuvat.


Chak Mool

Pienen paniikkikohtauksen jälkeen totesin, että luolasukeltaminen kuuluu kurssin käyneille ja siitä pitäville. On riittävän haastavaa olla veden alla. Siihen ei tarvita enää luolaa lisäksi.