Yhdeksän kuukautta on tätä sukellusta tullut harrastettua, eikä montaakaan kertaa ole ollut tavallista, sananvarsinaisessa merkityksessä olevaa virkistyssukellusta tullut tehtyä. Eilen Hangossa eräs kanssasukeltaja sanoikin, että pikkupaniikki ei ole joka kerta aivan pakollinen asia. Noh, ehkä jonain päivänä.

Ensimmäinen sukellus oli kuivapukuharjoittelua. Jo itse pukuun sukeltaminen oli haastavaa, joten hyvä alku päivälle. Tämä oli myös ensimmäinen ihan oma harjoitukseni. Yleensä, kun kaiken jännityksen pystyn purkamaan toisten suorituksiin, en keskity liikaa omaan omaani. Mutta nyt olin yksin minä ja riuska ohjaajani. On siellä sitten satama-allasta pöllytin ja opettelin finpivottia (mitenköhän se kirjoitetaan oikeesti) ja leijumista. Kärsivällisyyteni ja tasapainoni eivät ole parasta luokkaa näissä harjoituksissa, mutta muutamalla yrittämisellä meni läpi. Ilmaa jaloissa -tilanteen harjoittelu oli kyllä koomista, vaikka ei naurattanut. Räpiköintiä ja vielä lisää räpiköintiä takasivat sen, että ainakin idean ymmärsin.

Toinen sukellus ja taas jotakin uutta: Saimme armaani kanssa lähteä ihan kaksi sukeltamaan kallionseinämää. Paikka oli Gustavsvärn, mutta eipä siitä nyt paljon mitään nähty: Simpukoita ja pari meduusaa (Kuulemma olisi ollut ihan tykkiä ja tykinkuulia nähtävissä..). Mutta ongelmia sitäkin enemmän: maski vuoti, liian vähän painoja ja mulla ei ollutkaan syvyysmittaria ollenkaan. Huok. Eli 15 metriin ja takaisin. Noh. Mitä opin: pitää päättää kumpi vetää sukellusta, pitää päättää ja pysyä päätöksessä (ellei mitään tapahdu), kuinka syvälle mennään, ja ylipäätänsä puhua sukellus läpi ennen varsinaista sukellusta.

Kolmas sukellus oli tutun turvallinen Keulakuvahylky. Todellinen kolmas kerta toden sanoo. Tuulisella ja kylmällä matkalla suunnittelimme sukelluksen, kävimme läpi merkit ja toimintatavat. Ehdimme kiertää hylyn kerran ja tulla suunnitelman mukaisesti takaisin. Nyt pääsin kunnolla harjoittelemaan kuivapukuani, mikä menikin mielestäni yllättävän hyvin. Hitautta aiheutti se, että ensin metri alaspäin, sitten pukuun ilmaa, sitten hupusta ilma pois ja tasapainoniistäminen. Ja uudestaan.

Kyllä sukeltaminen on kivaa, kunhan huomioi, että on lämpimiä vaatteita mukana, valmistelee sukelluksen hyvin ja mukana joukko mukavia sukeltajia, jotka auttavat mennen tullen! Ehkä nämä sittenkin virkistivät...