"Merkillinen on sekin hurskaille omituinen kiusaus, että jonkin pikkuseikan täyttämättä jättäminen haavoittaa oitis heidän omaatuntoaa, mutta se ei tunnu missään, että he joka päivä laiminlyövät rakkautta eikä sydän ole vilpittömän veljellinen lähimmäistä kohtaan."
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys 5:14 (vuonna 1519)

Näin pääsiäisenä sitä oikein miettii, kuinka paljon turhaa tämän kristinuskon sisällä oikein on. On paljon erilaisia mielipiteitä, symboleja, rituaaleja ja muistotekoja, mutta mitä tekemistä niillä on varsinaisen jutun kanssa. Tuntuu, että ulkonaiset seikat ovat vieneet kaiken huomion. Kinastellaan, mitä kummallisista asioista, loukataan muita oman oikeassa olemisen tähden, niin että kaikkein tärkein asia useimmiten unohtuu.

Mikä on tärkeintä? Mikä on se tai ne, mistä en luopuisi millään? Mihin kaikkeen turhaan sitä itse kietoutuu, eikä yhtään näe?

Minulle tärkeintä on ihmisten samanarvoisuus, rakkaus ja armon saaminen ilman mitään omaa kunniaa ja onnistumista. (Toivottavasti muistan nämä myös huomenna.)