Oltiin viikonlopun vietossa Hangossa ja sain tehtyä pitkästä aikaa neljä sukellusta. Edellisen kerran tuli sukellettua vuoden vaihteessa Meksikossa ja ne sukellukset loppuivat vähän ikävästi, kun hurjastelin siellä luolissa. Olin noussut satulaan jo aiemmin, mutta silti tuntui, että vähän oli jäänyt jotain sukelluksen hampaankoloon.

Oli ihan järkyttävän kuuma päivä. Olin itkeä, kun en meinannut taaskaan saada märkäpukua päälleni. Märkäpuku oli kuitenkin siinä lämmössä parempi vaihtoehto, koska saatoin kaataa puvun sisälle vettä. Vinkkinä, että märkäpuku on syytä kastella perusteellisesti edellisenä päivänä. Neopreeni taipuu huomattavasti paremmin ja 5 mm paksun kankaan saa edes jotenkin päälleen.

 

Lauantain sukellukset:

Ensimmäinen sukellus oli tutulla kaapelihylyllä. Sain pareikseni aluksi 4 sukellusta tehneen komeuksen ja kymmenen sukellusta enemmän olevan varman kaverin. No onneksi  itsellä on jo kokemusta sekä paikasta että sukeltamisesta, joten ajattelin, että kyllähän tää tästä. Ongelmia tulikin yllättävästi, vaikka saimme kokeneen, mutta mukavan öykkäröijän oppaaksemme. Voi olla, että oltaisiin pärjätty paremmin jopa ilman häntä. No yllärinä tuli tuo raparperikeitto. Meri on täynnä, ilmeisesti sinilevää, aina 8 metriin asti. Ihan käsittämätön kerros sellaista sakkaa, jossa hukkasi parin saati sitten neljä kaveria. Kolmannella kerrralla olimme kadottaneet vain sen varman kaverin ja päätimme käydä hylyllä. Arvatenkin syvyyksissä oli hyvin pimeää, kun tuollainen mömmökerros oli pään päällä. Mutta kaapelihylky oli aiempaa mahtipontisempi, joten se ilahdutti jälleen. Kylmääkään ei 16 metrissä tuntunut, vaan pientä huojennusta kuumuuteen.

Toisena sukelluksen pyrittiin menemään Keulakuvahylylle, mutta merenkäynti ja veneessä olijoiden kokemattomuus käänsivät meidät takaisin. Ja menimmekin Gustavsvärnin biokohteelle. Tehtiin kokemattoman ja sen varman tyypin kanssa sukellussuunnitelma, jota seurattiin onnistuneesti lähes loppuun saakka. Varma kaveri veti sukellusta, mutta huomasin leikkiväni DMää, vaikkei ois tarvinnut. Huolehdin kuitenkin hieman enemmän näistä kokemattomammemmista pojista. Varma kaveri katosi sen sakkakerroksen aikana, mutta löytyi sitten kun päästiin sen ali. Muuten ei nähty ihmeellisyyksiä. Kohde on vaan upea kallioleikkauksineen ja suurine kivineen.

Ilta sujui iloisesti Pirateksen herkkuja syöden ja karppauksesta jutellen.
 

Sunnuntain sukellukset:

Ensimmäisenä veneellä olleet mukavat AOWD-kurssilaiset tarvitsivat syvän sukelluksen, joten palasimme Gustavsvärnille. Halusin Soilin parikseni, sillä meillä oli suunnilleen yhtä paljon sukelluksia, eikä kummallakaan ollut mitään turhaa kokeilemisen intoa. Päätimme mennä vähän yli parin kymmenen metrin ja nousta sieltä rauhallisesti ylöspäin. Henkilökohtaiseksi tavoitteekseni päätin asettaa tykin lavettien löytämisen viidestä metristä paluumatkalla.

Sukellus oli tosi onnistunut, vaikka aluksi en meinannut saada vasenta korvaani aukeamaan millään. Painojakin taisi olla liikaa, sillä putosin vauhdilla, enkä korvan takia meinannut löytää millään hyvää nostetta. Kun noste löytyi, sukelluksesta nauttiminen alkoi.  Näimme pari kampelaa, kivinilkkoja ja ahvenen. Lisäksi Soili löysi siloneulan ja lopulta hän pysähtyi katselemaan punaista levää siinä viiden metrin syvyydessä. Hetken katseltuaan hän katsoi minuun ja näki minun lähes tanssivan innosta. Levä oli kuin olikin tykin lavetin päälliskasvustoa. Löysimme lavetin ja se oli ihan selkeästi se, millaiseksi olin tykin lavetin kuvitellutkin.

Toinen sukellus oli perinteisempi. Menimme Keulakuvahylylle, jonka löytämiseen tarkoitettu ohjausköysi oli muuttunut, enkä ollut lainkaan uskoa, että se oli oikea. Se oli korkeammalla, mikä varmaan hieman vähentää pohjan pöllyttämistä, mikä heikentää reilusti näkyvyyttä, mikä on hyvä asia. Muutenkaan sunnuntaina ei ollut niin paljoa höttöä kuin edellisenä päivänä oli ollut. Yllättävää kuitenkin oli, että oli kylmempää. Huomasin imaisevani hetkessä puoli pulloa ilmaa, ja olimme luvanneet kääntyä takaisinpäin sadassa barissa. Ehdimme kuitenkin kiertää hylyn kerran alta ja toisen kerran päältä, kun myönnyin, että ilmani on puolivälissä. Hieman viluisena lähdimme takaisin tyytyväisinä päivän upeisiin sukelluksiin.

Hieno viikonloppu Hangossa. Näkyvyysongelmat eivät haitanneet eikä uusi kokeneemman sukeltajan rooli tuntunut pahalta. Suositan kerran kesässä Hankoa!