Hiljaisuuteni tällä saralla on liittynyt koulun käymiseeni (jos joku ei sitä tiedä). Nyt olen kuitenkin saanut kouluni sellaiseen vaiheeseen, että lopun alku on alkanut. Tutkimukseni ja kirjoittamisen lomassa olen katsonut gilkkareiden tuotantokausia alusta loppuun. Ja kuin tarkoitettuna olin viimeisen jakson aika juuri nyt, kun koulutyökin valmistui.
Taas puhun itkemisestä, mutta siihen on niin harvoin aikaa. Itkemin on niin aikaa ja voimia vievää, että jokainen toivoo, ettei itku nyt vain tulisi. Joskus kuitenkin itkun on myös hyvä tulla. Viimeinen jakso rakkaassa ohjelmassa itketyttää aina. Ohjelmassa käsiteltyjen teemojen myötä on tullut käsiteltyä monia oman elämän asioita. Ja toki se on toiminut hyvänä kirjoittamisen pakopaikkana. Kuitenkin näennäinen loppu auttaa käsittelemään oikean elämän loppuja. Telkkua katsellessa sitä usein vain on ja miksei silloin voi myös itkeä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.