IMG_3359.jpgProjektikoordinaattorin ura on nyt tullut siihen pisteeseen, että nysväämisen lisäksi tulisi myös tehdä jotakin konkreettista. Olen odottanut tätä vaihetta, koska koen, että vahvuuteni on ihmisten kanssa toimiminen ja puhuminen. Toisaalta olen nyt kuukauden nyhvertänyt omien ajatusteni kanssa, joten koen olevani ruosteessa.

Ensimmäinen esittäytyminen oli minun edelliselle viiteryhmälleni. Tietysti jännitin esitystä kovasti. Täytyy itsekriittisenä ihmisenä sanoakin, että petrattavaa on, vaikkakin pääasiallisesti vastaanotto oli hyvä.
 

Oppeja:

1) Puhu kohdeyleisölle neutraalisti ja vältä turhia esimerkkejä.
Liian innokkaasti etsin motivaatiota yleisön tunteista. Hyvässä hetkessä se toimiin, huonossa se on säälittävää.

2) Puhu vieläkin rauhallisemmin ja rohkeasti.
Mikä nyt niin jännitti. Jaa..a. Yleensä olen rauhallinen ja rohkea.

3) Älä provosoidu
Älä selittele, älä loukkaa, äläkä liikaa innostu.

4) Mieti, missä kohtaa laitat esitteet jakoon. Selitä tarkemmin, mitä esitteet sisältävät.
Voihan jännitys. :)

Toisaalta juuri tällaiset asiat riisuvat aseista kuulijansa. Olen ihminen, joten kuulijakin kohtelee toista ihmisenä. Toivolla eteenpäin!