Työyhteisöretkemme Unkariin suuntautui Albertirsan pieneen kylään ja vuorokauden ajan Budapestiin. Käväisimme myös tutustumassa kuninkaalliseen linnaan Gödöllössä, joka jo sanana antoi matkallemme paljon.

Albertirsassa on muutama kauppa ja pari kirkkoa. Paikalliset asukkaat toivottivat meidät tervetulleiksi. Ensimmäisenä iltana saimme tutustua viinikappeliin, jossa meille tarjoiltiin oman sadon viinejä. Viineissä on eroja. Sen ainakin opimme. Vauhti oli kova ja niin oli illan tanssienkin. Ystävällisyyttämme tanssimme paikallisten pappojen kera tahdilla, jossa meidän olisi pitänyt syödä nitroja.

Albertirsa oli muutamassa vuodessa vähän uusinut kasvojaan ja sinne oli tullut uusia asuinalueita sekä ruokakauppoja. Ihmiset olivat osittain muuttuneet, mutta eivät liikaa. Asuimme seurakunnan vierastalossa ja kävimme syömässä erilaisia sisäelimiä vanhainkodilla. Vanhainkodin asukkaat toivottivat meille unkariksi aina ohi mennessämme niin siunasta kuin terveyttäkin.

Paikallinen alkoholikulttuuri aiheutti jälleen hämmennystä. Joka ilta saimme balinkaa maistiaisiksi niin usein, että loppureissusta osasin jo maistaa hyvän balinkan, kun sitä sain. Toivottavasti tämä taito ei jää päälle.

Budapest oli kaupunki. Päätimme pienen porukan kanssa mennä kylpylään, mikä oli paras ajatus neljän intensiivisen yhdessäolopäivän jälkeen. Kylpylässä lilluimme lämpimissä vesissä ja ajoittain saattoi olla yksin tai pienessä ryhmässämme. Kaunis ympäristö, hyvä seura ja ihanat lämpimät altaat.

 

Illalla söimme vielä yhdessä ja nautimme ihan rahalla kosher-aprikoosi-balinkaa. Tanssimisen toiveet ja paikat veidät meidän ristiin, joten ilta sujui rauhallisesti osaltani. Aamulla nautimme kävelykadusta ja shoppailusta. Aurinko paistoi ja helli viimeistä päiväämme.